• Palvelut
  • Hakemisto
  • A
  • B
  • E
  • F
  • H
  • I
  • J
  • K
  • L
  • M
  • N
  • O
  • P
  • R
  • S
  • T
  • U
  • V
  • W
  • V
  • Y
  • Ä
Koulutus ja opiskelu
Puhallinsoittimet

Huilu

LMO-poikkihuilu.jpgPoikkihuilun äänen sinisenhaikea kauneus on lumonnut ihmisiä kautta aikojen. Huilu on helppo soitin monellakin tavalla: sormitukset ovat yksinkertaisia ja puhallus kuin pulloon puhaltelisi pan-huilun tyyliin.

Huilua voi soittaa 6-vuotiaasta 80-vuotiaaksi asti. Sitä on helppo kuljettaa mukana kaikkialle ja ilahduttaa ystäviä tai sukulaisia. Oppilashuilut ovat edullisia hinnaltaan.

Muiden kanssa yhdessä soittaminen kuuluu myös soittotunteihimme jo pian aloittamisen jälkeen.

Opettajat: Maarit Palovaara, Katri Ristolainen

 

 

 


 

Nokkahuilu

LMO-nokkahuilu.jpgLapin musiikkiopistossa voi opiskella myös nokkahuilun soittoa.

Nokkahuilut muodostava soitinperheen. Sopraanon lisäksi soitamme paljon alttonokkahuilua. Sen ääniala on matalampi ja pehmeämpi kuin sopraanonokkahuilun. Lisäksi yhtyesoitossa myös vielä matalammat tenori- ja bassohuilu tulevat tutuksi.

Nokkahuilun soitossa voi edetä yhtä pitkälle kuin tutuimmissakin soittimissa. Vaikka ammattilaiseksi asti!

Nokkahuilun hankkiminen ei ole kallista. Alkuun pääsemme muutaman kymmenen euron soittimilla.

Pidemmälle edetessä hyvät puiset soittimet maksavat 300-500 eurosta ylöspäin.

Nokkahuilunsoiton voi aloittaa jo ennen kouluikää. Toki myöhemminkin ehtii yhtä hyvin!

Opettaja: Katri Ristolainen


 

Klarinetti

LMO-klarinetti.jpgKlarinetti on puupuhallin, jonka putki on sylinterimäinen ja jossa on yksi ruokolehdykkä eli lehti. Klarinetin ääni vaihtelee tarpeen tullen samettisen pehmeästä räikeän kirkuvaan ja sitä käytetäänkin monissa eri musiikinlajeissa.

Puun lisäksi soittimia valmistetaan myös muovista. Ne ovatkin keveitä ja käytännöllisiä nuorille aloittelijoille. Soittaminen aloitetaan yleensä b-klarinetilla, mutta jos oppilas on pienikokoinen pienemmillä es- tai c-klarineteilla.

Klarinetin valinta omaksi soittimeksi edellyttää joidenkin fyysisten vaatimusten täyttämistä: hampaistossa tulisi olla pysyvät ylä- ja alahampaat edessä, käsissä tulisi olla sopivasti kokoa ja kaikkien sormien pitäisi olla tallella.

Tärkeintä kaikesta on kuitenkin oma motivaatio hitaasti etenevän työn tekemiseen, joka aikanaan palkitsee itse itsensä soittamaan oppimisen muodossa. Lapin musiikkiopiston klarinettiluokkalaiset aloittavat soittamisen yhdessä yleensä toisena opintovuonna klarinettiyhtyeissä. Niissä myös tutustutaan useisiin muihin klarinettiperheen soittimiin.

Opettaja: Esko Parikka


 

Oboe

LMO-oboe.jpgOboen ääni on omaleimainen; pehmeä, nasaali ja värikäs. Sen vuoksi oboeta on usein luonnehdittu sinfoniaorkesterin sydämeksi. Oboe pääsee usein loistamaan äänellään kauniissa sooloissa niin sinfonia- kamari- kuin puhallinorkestereissa.

Fagotin tavoin oboe on kaksoisruokolehdykkäsoitin, jonka suukappaleena toimii kaksoisruokolehdykkä eli rööri. Tämä erikoinen nimike tulee englanninkielisestä termistä double reed. Rööri valmistetaan kahdesta ruokolehdykästä, jotka sidotaan yhteen. Ääni syntyy kun soittajan puhaltama ilmanpaine saa röörin värähtelemään. Soittimen poraus on kartion muotoinen. Soitettaessa rööri kiinnitetään soittimen yläpäähän ja ilma kulkee pienen röörin läpi aina leveämpään kello-osaan saakka. Äänet vaihtuvat läppien avulla, aivan kuten muissakin puupuhaltimissa. Jokaisessa soittimessa on tietysti omat sormituksensa.

Oboet valmistetaan pääsääntöisesti puusta, mutta aloitteleville on tarjolla myös muovisia soittimia. Sopiva ikä oboensoiton aloittamiseen on noin 9-10 vuotta.


 

Fagotti

Fagotin esi-isänä pidetään Dulzian-nimistä puhallinsoitinta, jota käytettiin renessanssin aikana. Fagotti on puupuhaltimista matalaäänisin, mutta sillä saadaan soitettua myös kauniita korkeita ääniä. Barokin aikana fagotin tehtävänä oli pääasiassa bassoäänen vahvistaminen. Nykyään fagotille sävelletään yhä enemmän soolokappaleita, ja sillä on tärkeä rooli sinfoniaorkesterissa.

Fagotti koostuu viidestä osasta, joiden nimet ovat: kaksoisputki, s-putki, bassoputki, tenoriputki ja kello sekä suukappaleesta eli "rööristä", jota puhaltaessa ääni syttyy. Fagotinsoittoa aloitettaessa on hyvä tarkistaa onko oppilas sopivan kokoinen soittimeen nähden, sillä fagotti on melko kookas soitin.

Opettaja: Antal Mojzer


 

Saksofoni

Saksofoni on metallirunkoinen puhallinsoitin. Adolphe Sax, alun perin belgialainen keksijä, rakensi ensimmäiset saksofoninsa vuosien 1841 ja 1846 välillä Pariisissa ja patentoi saksofonin vuonna 1846. Keksinnössään Sax yhdisti yksilehtisen puupuhaltimen (kuten klarinetin) äänenmuodostuksen oboen kartiomaiseen putkirakenteeseen ja läppäjärjestelmään. Tämä tuotti aivan uudenlaisen soinnin. Vaikka saksofonin runko on metallista, se luetaan puupuhaltimiin äänen tuottamistavan vuoksi.

Opettaja: Pasi Lehtoranta


 

Trumpetti

LMO-pasuuna.jpgTrumpetti on pienin vaskipuhaltimista. Trumpetissa on vain kolme venttiiliä, joita painellaan oikean käden kolmella sormella. Soittimen ääni syntyy soittajan huulten värähtelystä ilmaa puhaltaen.

Trumpetin soittoharrastuksen voi aloittaa noin 7-vuotiaasta alkaen. Trumpetin ääni on kirkas, ja trumpetti sopiikin hyvin kaikenlaisen musiikin esittämiseen yksin ja yhdessä isoissakin yhtyeissä.

OpettajaAri Sundström

 


 

Käyrätorvi

LMO-käyrätorvi.jpgKäyrätorvi (corno it.= sarvi, waldhorn saks.=metsätorvi, horn engl. = torvi)


”Metsä on aivan hiljainen, kunnes jostain kaukaa kuuluu torven ääni. Se on merkki. Pian syöksyvät esiin ratsastajat. Joukon etupäässä torvensoittaja soittaa ja ohjastaa toisella kädellä.”
Käyrätorvi on vaskipuhaltimiin kuuluva soitin, jonka ääniala on jopa neljä oktaavia. Käyrätorvi soveltuu hyvin kaikkiin soitinryhmiin ja soolosoittimeksi. Käyrätorven ääni on vaskisoittimista kolmanneksi korkein (ensin kornetti ja trumpetti).

Käyrätorven esikuvia ovat olleet kaikenlaiset muinaiset luiset sarvisoittimet ja metsästystorvet. Raamatusta muistamme shofar-torven (oinaansarvi), jolla Jerikon muurit sortuivat. Varhaiset käyrätorvet olivat luonnontorvia, joita huulia pärisyttämällä saatiin osasävelsarjan ääniä. Erikorkuisia ääniä saatiin muuttamalla puhalluksen voimakkuutta, kielen korkeutta ja huulten tiukkuutta. Luonnontorven viritystä vaihdettiin lisäämällä ja poistamalla eripituisia putkia. Metsästystorvea vielä ulkoisestikin muistuttavaa käyrätorvea alettiin käyttää laajemmin musisointiin vasta 1600 -luvun lopulla. Muutamien viimeisten vuosikymmenien aikana, vanhan musiikin esittämiskäytäntöjen suosion myötä, luonnontorvet on kaivettu uudelleen esille.   Muusikoiden ohjelmistossa ovat tärkeitä Mozartin neljä säilynyttä käyrätorvikonserttoa sekä Beethovenin kolmas ja viides sinfonia ja käyrätorvisonaatti.  Käyrätorvensoittaja saattaa hallita myös barokkitorven, Wienin torven ja alppitorven soiton. 

Sinfoniaorkesterin minimimuoto vakiintui 1700 -luvun lopulla eli klassismin aikakaudella. Aina pareittain esiintyviin puhaltimiin tulivat mukaan käyrätorvet ja klarinetit. Käyrätorveen kehitettiin 1700-luvun alussa erillisiä viritysputkia, joita vaihtamalla voitiin tarvittaessa muuttaa soittimen sävellajia. Toinen uutuus, jolla oli pitempiaikaisia seurauksia, oli dresdeniläisen A. Hampelin esittelemä tukkeamistekniikka vuosisadan puolivälissä.  Siinä oikea käsi työnnetään kuppimaiseksi muotoiltuna torven suuaukkoon eli kelloon.  Tämä muuttaa hieman putken pituutta ja mahdollistaa oikean huulitekniikan kanssa normaalia laajemman yläsävelsarjan käytön.  Käsitekniikka vaikuttaa myös äänenväriin, ja kun samaan aikaan kello-osan läpimittaa kasvatettiin, sai käyrätorvi sille ominaisen tumman ja pehmeän äänen.

Nykyaikaisessa käyrätorvessa ympyränmuotoon kierretyn putken pituus on 3-5 metriä ja siinä on 3-4 sylinteriventtiiliä. 1800-luvun alussa keksittyjen venttiilien avulla käyrätorvella voidaan soittaa joustavasti eri sävellajeissa. Tuplatorvissa on myös neljäs venttiili, jolla saadaan normaalisti f-viritteinen torvi b-viritteiseksi. 
Käyrätorvesta pidellään kiinni siten, että vasen käsi pitelee soitinta pikkusormella venttiilien alapuolelta ja oikea käsi on kelloon työnnettynä, mutta ei sen sisällä kokonaan.  Käyrätorvea pidellään käsien varassa.  Nuoremmille on myös pienempiä torvia, joilla voi soittaa istualtaan torvi polven varassa. Lapsen käyrätorven halkaisija on 31cm, rungon halkaisija 29cm ja paino 2,05kg.  Soiton helpottamiseksi on kehitetty myös erilaisia tukia.  Sopiva aloitusikä on 8 – 10 vuotta.  Käyrätorvi soveltuu sekä soolosoittimeksi että erilaisiin yhtyeisiin.  Ohjelmistoa löytyy laidasta laitaan. Muistamme Jean Sibeliuksen Finlandian, jossa soi neljä käyrätorvea tai John Williamsin uljaan Star Wars -tunnussävelen. 

Suomalaisen käyrätorvikoulun pani alkuun Holger Fransman (1909–1997), joka kasvatti monta sukupolvea käyrätorven soittajia ja loi kansainväliset yhteydet. Esimerkkinä nykyajan suomalaisesta menestyneestä käyrätorvensoittajasta on Markus Maskuniitty, joka aloitti soiton 9 -vuotiaana. Nykyisin hän toimii Saksassa käyrätorvensoiton professorina ja soittaa Berliinin radion sinfoniaorkesterissa soolotorvea.

Käyrätorvi on se soitin, joka soi kun elokuvissa lennetään helikopterilla vuoristomaisemassa. Sinfoniaorkesterin sielulta luonnistuvat niin pumpulinpehmoiset serenadit kuin sankarilliset karjahduksetkin.

Käyrätorvi ei päästä soittajaansa helpolla ja vaatii vahvaa asennetta, mutta ei tuntikausien harjoittelua. Soiton voi aloittaa n. 6-7 vuoden iästä ylöspäin.

Opettaja: Ilkka Puputti

 


Baritonitorvi

Vaskisoitin, jonka ääniä vaihdellaan huuliotteella ja venttiileillä (kuten trumpetissa). Tuuban "pikkuveli". Baritonitorven soiton voi aloittaa jo n. 8-vuotiaana tenori- tai alttotorvella.

Opettaja: Tuomas Kurki

 


Pasuuna

LMO-Trumpetti.jpgVaskisoitin, jonka ääniä vaihdellaan huuliotteella ja luistilla eli slaidilla. Soiton voi aloittaa pikkupasuunalla jo n. 8-vuotiaana, mutta suositeltavin aloitusikä on n. 12-vuotiaana.

Opettaja: Tuomas Kurki


 

Tuuba

Vaskisoitin, jonka ääniä vaihdellaan huuliotteella ja venttiileillä (kuten trumpetissa). Vaskisoittimista isoin ja matalin. Suositeltavaa aloittaa n. 12-vuotiaana. Voi aloittaa aikaisemmin myös altto-, tenori- tai baritonitorvella.

Opettaja: Tuomas Kurki