• Palvelut
  • Hakemisto
  • A
  • B
  • E
  • F
  • H
  • I
  • J
  • K
  • L
  • M
  • N
  • O
  • P
  • R
  • S
  • T
  • U
  • V
  • W
  • V
  • Y
  • Ä
Kulttuuripalvelut

Menneet näyttelyt:

Jari Koski: Seitajärvi 1944 - Sota asuu meissä kaikissa
20.5.–7.8.2016

 ”Äitini oli 8-vuotias, kun hänet löydettiin ruumiskasasta elävänä 7.7.1944. Hän oli ainoa, joka säilyi hengissä. Hänet löydettiin kahdella pistimen iskulla lävistettynä.” – Jari Koski

Seitajärvi1944_tiedotuskuva1_Jalmari_Aina neliökuva nettiin.jpg Kuva: "Vanhemmat lopun edessä." Jari Koski.

Suomen Koillislapissa tapahtui suomalaisiin kohdistuvia sotarikoksia vuosina 1942–1944. Lapissa neuvostoliittolaisten partisaanien terrori kohdistui useisiin kyliin, joissa kuoli noin 180 siviiliä. Surmatut olivat pääasiassa lapsia ja naisia. Näistä traagisista tapahtumista on vaiettu sodan jälkeen.

Sodanaikainen siviileihin kohdistuva terrori ja sen ylisukupolvinen vaikutus on näyttelyn ytimessä. Näyttelyssä Koski pohti sitä, kuinka pelko, ahdistus, katkeruus ja anteeksianto vaikuttavat ihmisiin sukupolvesta toiseen.

Koski valokuvasi lappilaisia silminnäkijöitä ja sodan perillisiä vuosina 2012–2015. Näyttelyssä oli esillä sekä uusia että sotahistoriallisia valokuvia, kuvia kotialbumeista, sotaa koskettaneiden haastatteluja sekä esineistöä.

 

”Häntä meni jo..” – 25 vuotta Kemijoen viimeisestä uitosta
22.1.–8.5.2016

”Kyllähän me uittolaiset tiesimmä sen, että eihän uitto tule ikkäänsä kestämään. Sen me tiesimmä. Mutta kukaan meistä ei uskonu sitte, että se nuin typerästi lopetetaan, ko se nyt yleensä Kemijoen uitto lopetettiin.”
Mies, s. 1934. Sodankylä 2001.

uittovene.JPG 

Neljännesvuosisata on kulunut siitä kun viimeiset puut huilasivat Lapin jokia pitkin. Irtouitto päättyi Kemijoessa 1991, puut siirtyivät pyörille ja näin uitosta tuli historiaa. 

Näyttelyssä on esillä sekä Marjatta Koivulehdon että Matti Saanion valokuvia Rovaniemen taidemuseon kokoelmista. Valokuvaaja Marjatta Koivulehto kuvasi vuosina 1985–1987 Lapin uittoa jokilatvoilta Kemijokisuuhun saakka. Tuolloin uiton loppumista sekä uumoiltiin että pelättiin. Koivulehdon kuvissa tehdään kuitenkin vielä työtä, jota oli tehty jo vuosikymmenten – jollei vuosisatain – ajan. Myös Matti Saanio kuvasi uittoa, ja näyttelyssä on esillä myös valokuvaaja Saanion teoksia 1960-luvulta.

Uitto oli jokavuotinen valtava ponnistus. Uitto työllisti, se oli osa elämää ja rytmitti vuoden kiertoa. Jokea pitkin huilaavat tukit olivat tuttu näky jokivarsien asukkaille vuosikymmenten ajan. Uitto ei ollut myöskään ristiriidatonta; joen käytöstä taisteltiin eri aikoina kiivaasti.

”Häntä meni jo..” -näyttelyssä on lisäksi esillä uiton esineistöä ja lappilaisten muistoja uitosta ja sen päättymisestä. Lisäksi näyttelyssä pyörii filminpätkiä YLE:n arkistosta.

Yhteistyössä: Lapin metsämuseo, Lusto - Suomen metsämuseo, Rovaniemen taidemuseo ja Kemijoen Uittoyhdistys ry.

 

2015
ERIKOISNÄYTTELY: 
Wir waren Freunde - Olimme ystäviä 
Saksalaisten ja suomalaisten kohtaamisia Lapissa 1940–1944 
28.4.2015–10.1.2016

0293_08703_01.jpg

Vuoden 1940 syksyllä Lapin rautatieasemilla ja Jäämerentiellä alkoi näkyä vieraita kieliä puhuvia sotilaita. Lappilaiset ihmettelivät kotiseuduilleen yllättäen ilmestyneitä komeita univormuihin pukeutuneita saksalaisia sotilaita, jotka ottivat vähitellen käyttöönsä rakennukset ja kentät. Tästä alkoi suomalaisten ja saksalaisten neljä vuotta kestänyt yhteiselo, joka päättyi dramaattisesti Lapin tuhoutumiseen syksyllä 1944.

Saksalaisia joukkoja kohdattiin erilaisissa tilanteissa. Saksalaiset saattoivat rakentaa parakkinsa pihapiiriin tai vakinaiseksi käyneen kulkureitin varrelle. Heidän kanssaan ystävystyttiin ja vietettiin yhteisiä iltoja. Kohtaamiset olivat usein varsin arkisia, mutta väistämättömiä. Kaiken kaikkiaan Lapin alueella oli saksalaisia enimmillään noin 220 000 henkilöä. Yksistään Rovaniemen alueella heitä oli arviolta 6 000 henkilöä eli lähes yhtä paljon kuin paikallista väestöä. Rovaniemestä kehittyikin Saksan 20. Vuoristoarmeijan hermokeskus, jossa sijaitsivat päämaja, esikunnat ja lukuisat parakkileirit kasinoineen ja vankileireineen.

Näyttelyn valokuvat ja esineistö oli pääosin koottu vuosien varrella Lapin maakuntamuseolle tulleista lahjoituksista. Näyttelyssä oli esillä runsaasti muun muassa ennen näkemättömiä kotialbumeiden kuvia ja Vuoristoarmeijan miesten itse ottamia kuvia. Kuvien erityislaatuisuutta korostaa se, että ne ovat arkisissa tilanteissa tallennettuja hetkiä.

*****
Herätä historialliset valokuvat henkiin!

Näyttelyn yhteyteen toteutettiin Museoviraston avustuksella ns. lisättyä todellisuutta hyödyntävä mobiilisovellus. Sovelluksen ladattuasi voit herättää historialliset valokuvat henkiin. Mobiilisovelluksen käyttäminen on ilmaista ja helppoa. Kannattaa kokeilla!

Lataa ilmainen sovellus AppStoresta tai GooglePlaysta. Käytä hakusanana Lapin maakuntamuseo. Avaa sovellus ja valitse kohta ”Kuvat eläväksi”. Kohdista laitteesi näyttelyjulkaisusta löytyvään logolla merkittyyn kuvaan ja anna kuvan kertoa tarinansa.

*****

Näyttelyjulkaisu
Näyttelyyn liittyen Lapin maakuntamuseo on tuottanut näyttelyjulkaisun. Julkaisua on saatavilla sekä suomenkielisenä että kaksikielisenä (saksa-englanti) versiona. Julkaisua voi ostaa Arktikumin museokaupasta, hinta 10 €.

 

ERIKOISNÄYTTELY:
AHKIO
Erikoisnäyttely ahkion historiasta, käytöstä ja valmistuksesta
esillä Lapin maakuntamuseon vaihtonäyttelysalissa
Arktikumissa 6.2.–6.4.2015

Menneiden aikojen kuvituksissa tavallisin kuva saamelaisesta sisältää ahkion ja poron. Ahkio oli aikoinaan käytössä kaikkialla saamelaisalueella, ja sitä voidaanin pitää yhtenä saamelaisuuden tuntomerkeistä. Saamelaisten lisäksi myös virkamiehet ja papit, myöhemmin myös lääkärit, nimismiehet ja terveydenhoitajat, kulkivat saamelaisalueella ahkioilla.

1900-luvulle asti lähes kaikki kuljetukset Saamenmaalla, niin ihmiset kuin tavaratkin, hoidettiin ahkioilla ja ahkioraidoilla. Yleisimmät ahkiotyypit olivat ajoahkio, tavaran kuljettamiseen tarkoitettu tavara- eli raitoahkio ja kannellinen lukkoahkio.

Ahkioiden käyttö väheni sotien jälkeen kulkemisen tapojen muuttuessa. Länsi-Lapissa rekiä käytettiin jo 1800-luvulla ja 1900-luvulla reet olivat jo yleisempiä kuin ahkiot. Inarissa ja Utsjoella poromiehet jatkoivat ahkioiden käyttöä 1960-luvun puoliväliin moottorikelkan tuloon saakka. Tämän jälkeen ahkiot unohdettiin aittojen alle.

Ahkio -näyttelyssä kerrotaan porolla vedettävän ahkion historiasta, esitellään erilaisia ahkiotyyppejä, kerrotaan ahkion valmistuksesta ja esitellään ahkion teossa tarvittavia työkaluja. Ahkion keskeisestä roolista saamelaiskulttuurista kertoo myös siihen liittyvän perinnetiedon runsaus. Näyttelyssä kerrotaan mm. ahkiohautauksista, kuunnellaan ahkiolla ajoa kuvaavaa perinnemusiikkia ja tutustutaan rikkaaseen ahkiolla ajamista kuvaavaan sanastoon.

Näyttelyn oli tuottanut saamelaismuseo Siida. Tekstit amanuenssi Áile Aikio ja arkeologi Eija Ojanlatva. Näyttely perustuu Saamelaismuseossa tehtyyn esinetutkimukseen.

 

2014

ERIKOISNÄYTTELY:
Ummenkulkija – Moottorikelkan historiaa
14.11.2014–1.2.2015

Elämä Lapin kairoilla muuttui ratkaisevasti 1960-luvun alkupuolella kun Pohjois-Amerikassa v. 1959 markkinoille tullut Ski-Doo rantautui myös Suomeen. Tämän teknisen vempaimen vaikutukset olivat hyvin moninaiset niin luonnon kuin ihmisen kannalta. 

Ummenkulkija -näyttely tarkasteli moottorikelkkailun 50-vuotista historiaa Suomessa ja muutosta, jonka moottorikelkan tulo aiheutti ihmisten jokapäiväiseen elämään. Näyttelyssä oli esillä mm. 1920-luvulla kehitelty ”ummenajokas” ja muita erikoisuuksia. Lisäksi esittelimme myös muita lumella liikkumisen tapoja kautta aikojen.

Ummenkulkija_kelkkailija_Utsjoen Petsikolla_1963 kuva_Pauli_Laalo NELIÖnetti.jpg
Onnellinen uusi kelkan omistaja. Kuva: Pauli Laalo

 

Auttin neidit
- Valokuvia 1900-luvun alun Rovaniemeltä
14.8.–2.11.2014

Lapin maakuntamuseo esitti uudestaan suositun historiallisen valokuvanäyttelyn "Auttin neidit", joka oli aiemmin esillä vuonna 2002. Nyt uudelleen hieman suppeampana esillä oleva näyttely koostui Rovaniemellä 1900-luvun alussa toimineiden sisarusten Lyyli (1898-1950) ja Hanna Auttin (1901-1996) valokuvatuotannosta. Valokuvaus ei ollut heille ainoastaan ansion lähde vaan myös harrastus. He tallensivat innokkaasti toisiansa ja ystävätärpiiriään valokuviin, jotka näyttävät nuorten naisten elämän monia puoli arvoituksellisellakin tavalla.

Auttin_neidit.jpg

Lue lisää:
Mervi Autti 2010: ETSIMESSÄ NEITIKULTTUURI. 1900-luvun alun valokuvaajanaisia Rovaniemellä. Musta Taide; Kuvista sanoin 8, Suomen valokuvataiteen museon julkaisuja 29; Acta Universitatis Lapponiensis 178, Helsinki 2010.

Väitöskirjasta:
http://www.ulapland.fi/news/Vaitos-Valokuvaus-vapautti-neidit/ssoqoyo3/20c1229e-9c33-489c-994e-44f76bf9caa6

Mervi Autti:
http://www.ulapland.fi/Suomeksi/Yksikot/Yhteiskuntatieteiden-tiedekunta/Tietoa-tiedekunnasta/Henkilokunta/Autti-Mervi

 

Arktisia mielenmaisemia - Pekka Sammallahden valokuvanäyttely
15.5.–3.8.2014

Sammallahti.jpg

Arktisia seutuja yhdistää näkymien avaruus ja lähes kajoamaton luonto. Ihminen on jo kauan sitten asettunut osaksi näitä maisemia, sopeutunut valon vaihteluun, omaksunut arktisen mielenmaiseman. Pekka Sammallahden valokuvanäyttelyssä oli esillä hetkiä arktiselta alueelta.

Pekka Sammallahti on tullut tunnetuksi ennen kaikkea työstään saamenkielten ja kulttuurin parissa. Hän on Oulun yliopiston emeritusprofessori ja edelleen vahva vaikuttaja saamenkielten hyväksi. Sammallahden tunnetuimpia tuotoksia ovat saamenkielten sanakirjat. Alkujaan Helsingissä syntynyt kulttuurivaikuttaja asuu nykyään arktisella alueella, Utsjoen Vetsikossa.

Arktisia mielenmaisemia oli Sammallahden ensimmäinen täysin hänen omista valokuvista koottu näyttely. Häneltä on aiemmin ollut esillä muutamia yksittäisiä teoksia ulkomaisissa gallerioissa. Pekan veli, tunnettu valokuvaaja Pentti Sammallahti on ollut mukana näyttelyn toteuttamisessa.

Arktisia mielenmaisemia -näyttely koostui yli sadasta valokuvasta. Mustavalkokuviin Sammallahti on onnistunut tallentamaan arktisen alueen kaamoksen monet eri sävyt. ”Mustavalkoiset kuvat jättävät enemmän varaa katsojan mielikuvitukselle” Sammallahti toteaa kuvistaan.

Kuvatessaan Sammallahti on pyrkinyt tavoittamaan arktisen mielenmaiseman, joka valon ja varjon sekä vuodenaikojen vaihtelussa, maisemien värikylläisyydessä tai kaamoksen harmaudessa elävälle ihmiselle on tuttua. Suomessa otetut kuvat olivat pääasiassa Utsjoen alueelta, Sammallahden nykyisestä kotikunnasta.

Lisätietoja: Pekka Sammallahti
lintula(a)dekstor.inet.fi

Yhteistyöllä, yhteisvoimin! - Lapin työväen vuosisata
6.12.2013–4.5.2014

Lapissa työväenliike otti ensiaskeleensa 1900-luvun alussa. Lapin maakuntamuseon tuottama erikois-näyttely kertoi työväenliikkeen syntyvuosista, kehityksestä ja vaikuttavuudesta 1900-luvun tapahtumien keskellä. Näyttely nosti esille erityisesti mikrohistoriallisen tason ja merkityksen runsaan esineistön ja arkistoaineiston kera. Se myös avasi Lapin työväen vuosisataa, joka oli varsin rikas ajanjakso lappilaista elämää.

Suomen kansa alkoi osallistua vapaaehtoisesti kansalais- ja yhdistystoimintaan 1800-luvulla. Järjestäytymi-sen into levisi nopeasti myös Peräpohjolaan ja Lappiin. Järjestäytymisen taustalla oli uudenlainen näkemys siitä, että olemassa olevat olot oli parannettavissa. Yhteiskuntaa ei enää ymmärretty staattisena rakenteena, jossa jokaisella oli oma kiinteä paikkansa. Yhteiskunta saattoi kehittyä aste asteelta kohti parempia elämänoloja. Lakkoilu, marssit, poliittinen liikehdintä, protestoinnit ja lehtien kautta tapahtunut vaikuttaminen olivat tärkeimpiä keinoja saada aikaan muutosta. 1960-luvulta lähtien aktiivisesta poliittisesta työväenliikkeestä on siirrytty aktiiviseen yhteiskunnallisen vaikuttamiseen kansalaisliikkeiden kautta.

Näyttely kertoi sekä ammatillisesta järjestäytymisestä että muusta toiminnasta kuten teatterista, urheilusta ja osuusliikkeestä. Työväentalot olivat työväen yhteiskunnallisen toimintojen keskuksia. Ne olivat yhteisiä tiloja, jonne kokoonnuttiin paitsi poliittisiin tapahtumiin myös monenlaisiin kokouksiin, huvituksiin ja erilaisiin juhliin. Sali, näyttämö ja puffetti eli kahvila tarjosivat puitteet toiminnalle, jossa olivat mukana työväen omat urheiluseurat painijoineen, nyrkkeilijöineen ja voimistelijoineen. Omat teatterit esittivät näytelmiä, orkesterit soittivat ja kuorot lauloivat, lapset ja nuoret touhusivat omiaan. Työväentalolle johtivat myös vappukulkueet.

Yhteistyöllä, yhteisvoimin -näyttelyssä oli esillä muun muassa historiallisia valokuvia, painihaalari 1900-luvun alusta ja marssilippuja. Näyttelyvieras pääsee tutustumaan mm. lappilaiseen työväentaloon, osuus-kauppaan sekä sivistys- ja sosiaalityön uranuurtajan Kerttu Värnin työhuoneeseen.

Lisää tietoa uusin sovelluksin
Lapin maakuntamuseo sai keväällä 2013 Museovirastolta harkinnanvaraista avustusta Kyläillä ja keskustella -näyttely tiedonkeruun ja -jakamisen välineenä -hankkeeseen. Avustus antoi mahdollisuuden etsiä uusia tapoja tallentaa, esittää ja jakaa tietoa. Yhteistyöllä, yhteisvoimin -näyttelyssä saattoi perehtyä aiheeseen syvällisemmin lisätyn todellisuuden avulla (augmented reality). Näyttelykävijä pystyi sovelluksn avulla mm. kuuntelemaan työväenlauluja ja katselemaan videoita. Lisätty todellisuus yhdistää reaalimaailmaa ja digitaalista maailmaa, ja sen käyttöä testattiin nyt Lapin maakuntamuseossa ensimmäisen kerran.

Yhteistyöllä_nettiin.jpg

Näyttelyn käsikirjoitus: Yliopistonlehtori Matti Enbuske, Oulun yliopisto
Graafinen suunnittelu: Ulla Etto
Lapin maakuntamuseon kanssa yhteistyössä: Työväenmuseo Werstas ja useat lappilaiset toimijat

HUOM!
Matti Enbusken näyttelykäsikirjoitus kokonaisuudessaan:

Yhteistyöllä, yhteisvoimin_nettiversio.pdf

 

2013

Arktikum 20-vuotta: Arktinen tieto - Pohjoinen muisti

Arktikum, käytävä 10.10.2012–8.1.2014
Ounasjoen muinaiseen tulvatörmään piiloutuva kulttuurin ja tieteen monitoimitalo täytti 6.12.2012 20 vuotta. Arktisen instituutin perustamista esitti ensimmäisen kerran akateemikko Kustaa Vilkuna vuonna 1972. Alkuideat konkretisoituivat, kun Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen osasto ryhtyi 1979 kaavailemaan Arktista museota Rovaniemelle. Vuonna 1980 hanketoimikunta esitti Rovaniemen kaupungin omistamaa Lapin maakuntamuseota osaksi kaavailtua uudisrakennusta. Kaupunki ja säätiö julistivat 1983 kansainvälisen ideakilpailun museokeskuksen suunnittelusta. Kilpailun voitti tanskalainen arkkitehtiryhmä Birch, Bonderup ja Waade ehdotuksellaan The Inextinguishable eli Sammumaton.

Rakennushanketta varten perustettiin Arktisen Keskuksen Säätiö. Opetusministeriön asettama työryhmä esitti 1986, että Lapin yliopiston yhteyteen perustettava Arktisen Keskus ja Lapin maakuntamuseo sijoittuvat Arktikum-taloksi nimettyyn rakennukseen. Rakentamista varten Suomen valtio ja Rovaniemen kaupunki perustivat Kiinteistö Oy Arctic Centren. Tarkan suunnitteluvaiheen jälkeen rakentaminen alkoi keväällä 1990 ja talo avautui 6.12.1992. Kaupunki, yliopisto ja kiinteistöyhtiö perustivat Arktikum-Palvelu Oy:n tuottamaan palveluita erityisesti Lapin maakuntamuseolle ja Arktiselle keskukselle, mutta myös muille yhtiön palveluita tarvitseville.

Arktikum-talon 20-vuotistaivalta tarkasteltiin erikoisnäyttelyssä Arktinen tieto – Pohjoinen muisti. Näyttelyssä esiteltiin alueen historiaa esihistoriasta nykypäivään. Näyttelyssä tulivat esille talon kolme toimijaa sekä talossa tehtävä monipuolinen työ tutkimuksesta asiakaspalveluun ja ulkoalueen hoidosta näyttelyihin. Arktikum on edelleen suosittu matkailukohde ja nähtävyys. Talossa on vuoden 2011 loppuun mennessä vieraillut 1,6 miljoonaa kävijää, joista noin puolet on ulkomaalaisia.


Antero Takala: Mindscapes 1960–2010
Mielenmaisemia Lapista

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 21.9.–10.11.2013

Antero Takala_27Kaamos_Joulukuun öitä_Pallastunturi 1985_pieni.jpg

Pallastunturi 1985. Kuva: Antero Takala.

Mindscapes 1960–2010 on katsaus valokuvataiteilija, professori Antero Takalan
(s. 1939) 50-vuotiseen tuotantoon. Takala on kuvannut Lappia vuodesta 1960 lähtien. Näyttely on koottu Takalan aiemmista näyttelyistä: Lapin maisema ja Kaamos – Hämärän maisemat. Näyttelyssä esillä olevat 80 kuvaa muodostavat mustavalkoisen maisematutkielman, joka on ylistys suomalaiselle luonnolle, pohjoiselle valolle ja Lapille.

”Maiseman kuvaus on sukua muotokuvaukselle. Kummassakin on olennaista löytää kohteen persoonallisuus. Muotokuvassa silmät ovat olennainen osa persoonallisuutta, maisemakuvassa pilvet ovat maiseman silmät. Maisemakuvaan liittyvät olennaisesti myös valo ja valon tulosuunta, vuodenaika, vuorokauden aika, sää sekä oma tulkintani maisemasta. Kyseessä ei ole dokumentti maisemasta vaan oma mielenmaisemani. Tämä syntyy lopullisesti pimeässä huoneessa. Vedostus muodostaa vähintään puolet näkemyksestäni.”

Näyttelyssä esillä olevat pigmenttimustevedokset on digitoitu alkuperäisistä hopeagelatiinivedoksista.

Ilmastonmuutos Lapin luonnossa  - Mitä me voimme tehdä?

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 15.6. –15.9.2013Sopuli_pieni.jpg 
Kuva: Jorma Luhta/Leuku.

Ilmastonmuutos on monelle tuttu asia ja se liitetään yleensä pohjoisella tai eteläisellä napa-alueella tapahtuviin muutoksiin. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat vaikutukset muilla arktisilla alueilla, kuten Lapissa, eivät sen sijaan ole yhtä hyvin tunnettuja. Näyttelyn avulla haluttiin lisätä yleisön tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja nostaa esille erityisesti sen vaikutuksia Lapin herkkään luontoon sekä kuinka itse kukin voi vähentää näitä vaikutuksia omalla toiminnallaan.

Näyttely perustui viimeisimpään tieteelliseen tutkimukseen ilmastonmuutoksesta ja aihetta esiteltiin näyttelyssä tekstein, kaavioin ja valokuvin. Näyttelyä elävöittivät kuvaesitykset vuodenaikojen vaihtelusta sekä revontulista. 

Näyttelyn suunnitteli ja käsikirjoitti Lapin maakuntamuseon luonnontieteen yksikön amanuenssi Stephanie C. Lefrere ja se toteutettiin yhteistyössä useiden muiden tutkimuslaitosten kanssa. Näyttelyssä oli esillä erilaisia havaintoja yli viideltäkymmeneltä yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijalta.
Yhteistyössä:
logoAmb-FinlandeHD-CMJN.jpg    logo iFF[1].JPG  WWF_LapinMaakuntamuseo_yhteistyo_vaaka_PIENI.jpg  SYKE_tunnus_rgb_vaaka.gif   YM_logo_rgb-2 (2)[1].JPG


Lisätietoja:
Stephanie C. Lefrere
luonnontieteen amanuenssi, Lapin maakuntamuseo
stephanie.lefrere@rovaniemi.fi
puh. 050 315 1480

2012

AJATONTA - Aallon arkkitehtuuria Rovaniemellä

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 30.11.2012-26.5.2013

Korkalorinne.jpg
Korkalorinteen asuntoalue. Kuva: Jukka Suvilehto/Lapin maakuntamuseo.

AJATONTA – Aallon arkkitehtuuria Rovaniemellä -näyttely esittelee Alvar Aallon Rovaniemen tuotantoa. Aallon Rovaniemen tuotanto on tunnettua, mutta aihe on ehtymätön ja jokainen aika luo siihen oman näkökulmansa. Näyttelyn avulla haluamme lisätä paikallisen kulttuuriperinnön arvostusta ja nostaa esille Aallon vähiten tunnetun työn Rovaniemellä, hyvin säilyneen Korkalorinteen asuntoalueen.

Näyttelyn ensimmäinen osa esittelee arkkitehtuuria historiallisesta ja toinen osa rakennusten käyttäjien näkökulmasta. Kävijöiden, työntekijöiden ja asukkaiden kokemuksia Aallon rakennuksista on kerätty haastattelemalla ja kyselyiden avulla. Tämä lähestymistapa avaa erilaisen ja täydentävän näkökulman Aallon tuotantoon antaen tilaa myös kriittisille kommenteille.

Näyttelyssä on esillä myös Alvar Aallon toimiston ja Artekin suunnittelemia huonekaluja ja valaisimia. Kalusteet ovat lainassa Rovaniemen kaupunginkirjastosta ja kaupungintalosta. Irrottamalla huonekalut ja valaisimet tyypillisestä ympäristöstään haluamme kiinnittää katsojan huomion niiden muotoiluun.

Näyttelyn toteuttaa Lapin maakuntamuseo ja tutkija Charlotte Malaprade yhteistyössä Alvar Aalto -museon kanssa. Näyttelyä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Lapin kulttuurirahasto.

Tsöh, Tsöh! Kuuluuko?
Lappilaisen populaarimusiikin historiaa

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 24.8.–18.11.2012

Charlot-bändi, Sodankylä, 1988.jpg

Sodankyläläinen Charlot vuonna 1988. Kuva: Lapin kansan arkisto.

Lappi on laulujen ja loitsujen maa, jossa populaarimusiikilla on aina ollut vankka sija. Käsitteenä populaarimusiikki on varsin laaja sisältäen niin jutaavan tanssimusiikin kuin pimeimmän heavy rockin ja kaiken siltä väliltä. Lapissa kaikki on mahdollista.

Eräänä varhaisimmista kansanomaisen populaarimusiin esittäjistä voidaan pitää legendaarista Kalkkimaan pappia, oikealta nimeltään Petter Abram Herajärvi (1830–1885). Tornionlaakson totuudentorveksiksin kutsutulla kylähullulla oli tapana esittää pilasaarnojen ja pilkkalaulujen ohella myös viihteellisiä arkkiveisuja, joita myytiin lauluvihkoina markkinoilla ja muilla tapaamispaikoilla. Kalkkimaan papin tunnetuin arkkiveisu on vuonna 1854 julkaistu "Kalkkimaan papin laulu Engelsmannein käytöksestä Oulun läänissä kesällä 1854".

1900-luvun alussa markkinoilla kuultiin posetiivien keskieurooppalaisia salonkisävelmiä ja tanssittiin ajan muotitansseja torvien ja hanurien tahdissa. Myöhemmin mukaan tulivat gramofonit, radiot ja tanssiorkesterit "jazz-rämpytyksineen", joista innostui koko Lappi Petsamoa myöten. Kesällä 1926 Rovaniemellä vieraili amerikansuomalainen Suomi-orkesteri, jonka ohjelmistoon kuului myös jazz. Tunnettuja lappilaisorkestereita olivat mm. torniolainen Kivalo-orkesteri ja rovaniemeläinen Roifox. Sotien jälkeen lappilaisille maistui iltamaperinne, rillumarei ja reipas tanssimusiikki, mutta jo 1960-luvulla myös angloamerikkalainen rock and roll alkoi saada hiljalleen jalansijaa ja ennen pitkää yhtyeitä alettiin perustaa kaikkialla Lapissa. 1970–1980-luvuilla populaarimusiikki pirstaloitui entisestään, uutuuksina vaikkapa purkka, jytä ja punk, mutta myös afroamerikkalainen musiikki, soul, funk, jazz ja ennen kaikkea blues juurtuivat maakuntaan sekä artististien, yhtyeiden että festivaalien muodossa. Musiikkia kuluttava nuoriso laukkasi discoissa ja nuorisotaloissa ihmettelmässä etelästä saapuvia yhtyeitä samalla paikallisia kannustaen.Viikonloppuisin kavereita tavattiin ulkona, kaduilla ja maitolaitureilla. Ravintoloissa raikasi elävä musiikki.

Tsöh, Tsöh! Kuuluko? Lappilaisen populaarimusiikin historiaa -näyttely esitteli kattavasti Lappilaisen populaarimusiikin historiaa painopisteenä 1960–1980-luvut. Näyttelyssä oli esillä vintage-bändisoittimia, harvinaisia valokuvia, historiallisia äänentoistolaitteita ja tallentimia sekä muita mielenkiintoisia kuriositeetteja. Näyttelykävijä pääsi tutustumaan 1960-luvun bändi- ja tanssilavaan takahuoneineen sekä 1970-luvun teinitytön huoneeseen värikkäine yksityiskohtineen. Lappilaisuus näkyi näyttelyssä myös mikrohistoriallisella tasolla; kaikenlaiset lappilaiset musiikintekijät kaikkialta Lapista aina harrastajista ammattilaisiin halutaan tuoda näkyville ja kuuluville.

Lappilaisen populaarimusiikin näyttelyhanke toteutettiin Lapin taidetoimikunnan, Lapin maakuntakirjaston, Lapin yliopiston ja Lapin maakuntamuseon yhteistyönä.

Terävä valo − Leukun juhlanäyttely 2012

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 8.6.–5.8.2012

Leuku_Jorma Luhta.jpg
Jorma Luhta, Tunturikihu kesäyönä, Sarek KP, Ruotsi 2008.
Kuvatoimisto Leukun ensimmäinen näyttely ja nettisivusto avattiin Arktikumissa Rovaniemellä vappuna 1999. Leukun perustivat kuvaajat, jotka halusivat luoda toimivan yhteyden kuvien käyttäjiin ja yleisöön. Kuvatoimisto Leuku palvelee käyttäjiä, jotka etsivät erilaista kuvatarjontaa kuin mitä uutistapahtumiin keskittyvät kuvatoimistot tarjoavat.

Vastuuntuntoisilla, vapailla valokuvaajilla on poikkeuksellinen mahdollisuus lähestyä aiheitaan asiantuntemustaan käyttäen, vilpittömästi ja ajan kanssa. Aidoista tilanteista syntyneitä kuvia voi kuvailla sanoilla kokemusperäinen, rehellinen, koskettava, näkemyksellinen. Valokuvaajien tärkein työ on valokuvata omia aiheitaan, omalla persoonallisella tavallaan; koko elämän kirjoa, kaikkia luonnon ilmiöitä ja eliöstöä sekä inhimillisen elämän pieniä ja suuria tapahtumia.

Leuku järjestää ja tuottaa myös valokuvanäyttelyitä. Lapin maakuntamuseon näyttelyssä Terävä valo – Leukun juhlanäyttely 2012 on esillä reilun 30 valokuvaajan teoksia. Näistä Pohjois-Suomessa asuvat Jaakko Alatalo, Miika Sirkiä, Arto Liiti, Veikko Vasama, Timo Veijalainen, Jorma Luhta, Hannu Hautala, Eero Kemilä ja Paavo Hamunen.

Maan väkeä ja muita tarinoita

Lapin maakuntamuseo, Arktikum (vaihtonäyttelysali) 15.2.–31.5.2012
Maan väkeä ja muita tarinoita – näyttelyssä vanhat ja uudemmat lappilaiset tarinat heräävät henkiin nukketaiteilija Lea Kaulasen asetelmissa. Näyttelyssä voit kurkistella normaalisti näkymättömissä piileskelevään maahisten ja haltijoiden maailmaan. Näet ja kuulet mitä tapahtui kummitustalossa, tai voit kuulostella mitä mahtoi entisaikain ämmi tuumailla? Lisäksi tutustutaan vanhan äijin elämänvilosoviaan, ja paljon muuta…

Lea Kaulanen on lappilainen nukentekijä Äkäslompolosta. Hän on valmistanut erilaisia nukkeja sekä tarinallisiin asetelmiin että nukketeattereille jo yli kymmenen vuoden ajan. Hänen tarinoita kertovia asetelmiaan on esillä mm. luontokeskus Kellokkaassa ja nukentekijän omassa Navettagalleriassa.

2011

Patrick Huse: Realms of Belonging – Kuulumisen ulottuvuuksia

Lapin maakuntamuseo, Arktikum (vaihtonäyttelysali) 19.11.2011–29.1.2012
Norjalainen Patrick Huse (*1948) tunnetaan kansainvälisesti yhtenä merkittävimpänä globalisaatiota ja ihmisen ja ympäristön suhdetta töissään käsittelevänä taiteilijana. Realms of Belonging – Kuulumisen ulottuvuuksia on sekä näyttely että kirja, mutta myös yhteiskunnallinen projekti ja taideteos. Huse nostaa esiin asioita ja ilmiöitä, joihin on törmännyt matkoillaan ja pohjoisessa asuessaan. Huse on huolissaan pohjoisten kulttuurien hiipumisista, niiden erityispiirteiden menettämisestä, paikallisen tietouden häviämisestä, nopeasta globalisaation aiheuttamista kulttuurisista muutoksista ja muutoksen vaikutuksista pohjoisilla alueille asuvien ihmisten identiteetin muotoutumiselle. Perinteisten tietojen kadotessa vaarassa ovat myös tiedot niistä selviytymisen keinoista, joita pohjoisessa tarvitaan. Näyttelyssä ja kirjassa on esillä pohjoismaissa asuvien ihmisten pohdintoja aiheesta. 

Tiet Ruijhaan

Lapin maakuntamuseo, Arktikum (vaihtonäyttelytila) 23.9.-30.10.2011
Tiet Ruijhaan -näyttelyssä kerrottiin elävästi Ruijaan matkanneiden ja Norjan rannoille asumaan jääneiden ihmisten elämästä iloineen ja suruineen. Näyttely oli Ruijan kveenimuseon, Lapin maakuntamuseon ja Norrbottenin museon yhteistuotantoa. Näyttely kiertää vuosina 2011–2013 Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisilla paikkakunnilla.

 

Kultaa!

Lapin maakuntamuseo, Arktikum (vaihtonäyttelytila)15.4.–11.9.2011   Kulta kimaltaa ja kiehtoo. Se herättää intohimoja, se saa valtaansa ja on vallan väline. Kultaa!-näyttely lähestyy tätä kiehtovaa alkuainetta eri näkökulmista. Näyttely kertoo niin kullan synnystä, etsinnästä ja hyödyntämisestä kuin myös monipuolisesta käytöstä. Sekä tietysti ihmisen kultaan liittämistä merkityksistä ja ikiaikaisesta kullan kaipuusta. Kultaa! oli Geologian tutkimuskeskuksen 125-vuotisjuhlanäyttely, ja se toteutettiin yhteistyössä GTK:n, Lapin maakuntamuseon, Kultamuseon ja Agnico-Eaglen Kittilän-kaivoksen kanssa.

Vienan sydän

3.2.-3.4.2011 (Lapin maakuntamuseon vaihtonäyttelytila) ja 6.4.-1.5.2011 (Aurora-sali)

Paavo Hamusen valokuvanäyttelyssä oli esillä valokuvia nykypäivän Vienan Karjalasta. Alueella asuva vanhempi väestönosa puhuu edelleen karjalan kieltä, nuorempi väki puolestaan venäjää. Näyttelyssä esittäytyi Vienan Karjalan elämä iloineen ja suruineen.

2010

Iikka Paavalniemen kolme maisemaa
- 1900-luvun alun valokuvia Rovaniemeltä

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 8.9.2010–30.1.2011

 0174_03115_1.jpg
Valokuvaaja Iikka Paavalniemi (1875–1950) kuvasi Rovaniemeä 1910–1920-luvuilla. Hänen ottamiaan valokuvia levisi postikortteina ympäri Suomen ja myös ulkomaille asettuen näin osaksi suomalaiskansallista kuvastoa. Iikka Paavalniemi sijoittui harrastaja-kyläkuvaajien joukkoon; hänen Rovaniemen-kuviaan voi tarkastella sekä topografisina maisemina, sosiaalisina maisemina ja että mielenmaisemina. Valokuvissa näkyy napapiirin tuntumassa sijaitsevan muuttuvan paikkakunnan aamunkoitto – katse kohti modernia.

Kuvat ovat paikallishistoriallisesti merkittäviä; Lapin sota, joka käytiin toisen maailmansodan aikana, tuhosi lähestulkoon kaikki kuvissa näkyvät miljööt ja rakennukset. Kuvat silti säilyivät, sillä valokuvaaja Iikka Paavalniemi vei kuvatut lasinegatiivit mukanaan Nurmekseen vuonna 1922. 

Iikka Paavalniemi kuvasi ympäristöään hyvin monipuolisesti. Aihepiireinä olivat Rovaniemen kirkonkylän katunäkymät ja taajaman maisemat, Kemijoen ja Ounasvaaran luonnonmaisemat, henkilösommitelmat, sotilasryhmät, porotalous, kalastus, markkinaelämä, rautatie, höyrylaivat ja jokilautat.

Näyttely koostuu lähes 70 valokuvasta, jotka kertovat elämästä 1900-luvun alun Rovaniemellä. Näyttelykuvien suurten kokojen ansiosta ennen piiloon jääneet yksityiskohdat nousevat esiin pysäyttävällä tavalla. Näyttely ja julkaistu kirja on ensimmäinen kokonaisesitys Iikka Paavalniemen tuotannosta.


Yläkerran mummon kutomat villasukat

 Kuva1_Mäkitiura_netti.jpg

Valokuvanäyttely kertoi rovaniemeläisen Pulsan suvun elämästä 1900-luvun alkupuolelta näihin päiviin asti. Valokuvia täydentää tarina, joka on syntynyt perheen kertomuksien ja haastatteluiden pohjalta. Näyttelyyn on pyritty sisällyttämään paljon rovaniemeläisille tuttuja ja muistoja herättäviä elementtejä, kuten kuvia vanhoista rakennuksista ja katumaisemista, muistoja evakko-ajasta, sotalapsista ja markkinoista. Suurin osa näyttelyn kuvista on peräisin Pekka ja Jari Pulsalta. Osa kuvista on Lapin maakuntamuseon kokoelmista.
Näyttely on alun perin suunniteltu ´matkalaukkunäyttelyksi´ ja suunnattu ensisijaisesti kierrätettäväksi vanhusten palvelutaloihin. Kuvista ja perheen tarinasta on koottu pieni muistoja virkistävä ´muistikirja´, jota voi lainata Lapin maakuntamuseolta. 

Näyttelyn suunnittelija Tiina Mäkitiura yhteistyössä Lapin maakuntamuseon kanssa.

 

Humalan hurmio ja Wiinan kirous

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 11.6.–29.8.2010

 Sanaseinä_LMMnetti.jpg
Kuningas alkoholista jokaisella on mielipide, puolesta tai vastaan. Suomalainen alkoholikulttuuri on viime vuosisatoina edennyt vapaan viinan ajasta kieltolakiin (1919–1932) ja ostotarkkailusta valtion taloutta tasapainottavaan tehomyyntiin. Kun kotipoltto lopullisesti kiellettiin 1866, alan yksityisyrittäjät siirtyivät korpien kätköihin keittelemään pontikkaa. Tämä laiton salapoltto on nykyisin katoavaa kansanperinnettä, sillä väkijuomien saanti on olennaisesti helpottunut siitä lähtien kun luovuttiin asiakkailta vaadituista myymälätodistuksista vuonna 1971. Suomessa alkoholikulttuurin ns. eurooppalaistumista on odoteltu vuosikymmeniä, mutta edelleen kansalliset erityispiirteet, kuten humalahakuisuus ja kokonaismyynnissä suuri väkiviinan osuus, ovat havaittavissa. Alkoholijuomien kulutus kohosi vuodessa 46 % kun tehtiin alkoholilainuudistus ja keskiolut vapautui 1.1.1969 myytäväksi vähittäiskauppoihin. Vuoden 1968 keskikulutuksesta 2,88 litraa henkeä kohti 100-prosenttista alkoholia vuodessa on tultu jo nykyiseen yli 9 litran keskikulutukseen. Alkoholin käytön haittoja pyrittiin jo keskiajalta alkaen lieventämään anniskelua rajoittavilla säännöillä, ohjeilla, määräyksillä ja valistuksella. Raittiusaate kasvoi Suomessa 1800-luvun lopulla voimatekijäksi, jonka avulla pyrittiin vähentämään alkoholinkäytön terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Aatteen airueksi perustettiin 1884 Raittiuden Ystävät ry. Kuntiin perustettiin raittiuslautakuntia, jotka valtuuttivat erityiset raittiuspoliisit väkijuomarikosten selvittäjiksi. Kouluhallitus kehotti vuonna 1898 kansakouluja antamaan raittiusopetusta. Lapin maakuntamuseon näyttely esittelee alkoholikulttuurin kansallisia ja lappilaisia erityispiirteitä, ainetta itseään, esineistöä sekä käytön moninaisia vaiheita, tapoja, lieveilmiöitä, haittoja ja tilastolukuja. Eikä näyttelyssä unohdeta myöskään ehtymätöntä kielellistä kansanperinnettä, joka on kukoistanut varsinkin lauluissa, kaskuissa ja sanastossa. In vino veritas (lat.: viinissä on totuus) eli juopunut puhuu suunsa puhtaaksi.

Kueh’tt narood – Kyehti kielâ - Kaksi kansaa – Kaksi kieltä  -
Harri Nurmisen valokuvia kolttasaamelaisista ja inarinsaamelaisista

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 12.2.–23.5.2010

 HarriN_Nuotta kopio.jpg


Lapin maakuntamuseossa Arktikumissa oli keväällä 2010 esillä freelancevalokuvaaja Harri Nurmisen valokuvanäyttely Kueh’tt narood – Kyehti kielâ, suomeksi Kaksi kansaa – Kaksi kieltä. Näyttelyn saamenkielinen nimi on puoliksi koltansaamea ja puoliksi inarinsaamea yhdistäen näin symbolisesti kaksi sukulaiskansaa yhden näyttelyotsikon alle. Molemmat kielet on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi kieliksi.  

Harri Nurminen on kuvannut kahden Inarissa asuvan saamelaisen kielivähemmistön ihmisiä jo uransa alkuvaiheista 1980-luvulta lähtien. Näyttelyn uusimmat värivedokset ovat vuodelta 2009. Koltta- ja inarinsaamelaisten ja myös näiden kulttuurien ulkopuolisten suhtautuminen saamelaisuuteen ja käsitys siitä ovat muuttuneet melkoisesti tällä aikavälillä.

Väistyvänä nähdystä maailmasta on noussut uusia kansainvälisestikin kiinnostavia ilmiöitä. Suurin muutos on sisäinen: oman kulttuurin merkitys on noussut uuteen arvoon.


Lapin postimerkkeilijöiden 20-vuotisjuhlanäyttely

Arktikum, Aurora-sali 16–18.4.2010
Lapin postimerkkeilijät ry järjestää 20-vuotisjuhlanäyttelyn Arkrikumin Aurora-salissa. Näyttelyssä esitetään keräilyharrastusta erilaisilla kokoelmilla, näytillä on mm. postimerkkejä ja postikortteja. Lapin postimerkkeilijät ry. on Lapin läänin ainoa postimerkkikerho, ja se on Suomen Filatelistiliiton jäsenjärjestö. Kerholla on toimintaa Rovaniemellä ja Kemissä.


2009

Priitu Rovaniemen markkinoilla  

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 9.9.2009 - 31.1.2010

 

Eletään helmikuuta 1911 Rovaniemellä. Kirkonkylä kuhisee elämää ja ääntä, sillä talvimarkkinat ovat alkaneet. Väki on valmistautunut markkinoihin jo hyvissä ajoin, kortteeritalot ovat täynnä markkinavieraita ja kojuja pystytetty Maantiekadun varteen odottamaan kaupantekoa. Sirkus ja monet eksoottiset eläimet ovat saapuneet myös ihastuttamaan markkinaväkeä. Posetiivin mekaaninen kilkatus ja Palokunnantalolta kuuluva tanssin jytke luovat kirkonkylään melkoista karnevaalitunnelmaa!

Näyttelyssä pääsimme tutustumaan Rovaniemen historiaan ja 1910-luvun markkinoiden maailmaan Priitu-tyttösen näkökulmasta. Kurkistettiin millaista oli ennen elokuvateatterissa, piipahdettiin hämmästelemässä sirkusta ja kuunneltiin posetiivia. Tehtiinpä vielä hieman kauppaa markkinakojulla ja maistettiin rinkeliä…

Näyttelyn pohjana oli Ulla Eton kuvittama ja Lapin maakuntamuseon tuottama Priitu Rovaniemen markkinoilla –lastenkirja.

 

Andreas Alariesto – Tarinankertoja Lapista

Lapin maakuntamuseo, Arktikum (auditorio) 30.4.–13.9.2009
Andreas Alariesto (1900–1989) oli Sompion Lapista kotoisin oleva taiteilija, tarinankertoja ja perinteen tallentaja. Hän eli juuri Lapin kulttuurin murrosaikana, jolloin vanha perinteinen, luontaistalouteen perustuva elämäntapa oli muuttumassa. Alariesto on tehnyt Lapin kansanperinteen tallentajana ja kuvittajana merkittävää työtä. Hän avaa kuvissaan ja lauluissaan meille ikkunoita menneisyyteen

Andreas Alarieston tarinat ja maalaukset ovat pohjoiskalotin kansanelämän kuvauksen perinnettä. Alariesto oli saanut synnyinlahjakseen monipuolisen lahjakkuuden ja luovuuden. Jo varhain hän ymmärsi, että hänen elämäntehtävänsä oli säilyttää ja siirtää tuleville sukupolville entisten aikojen muistot ja perinteet. Maalausten kautta hän muisteli ja loi menneisyyttä uudelleen. Taide, elämä ja tarina kietoutuivat toisiinsa. Tarina – olipa se maalattu tai kerrottu – on tärkeä tekijän lisäksi myös koko yhteisölle. Maalauksissa kuvatut muistot auttavat elämän ja menneiden ristiriitojen ymmärtämistä. Alarieston maalaukset kertomuksineen ovat ainutlaatuisia dokumentteja Lapin ihmisten elämästä tuolta ajalta ja siksi erityisen kiinnostavia tämän päivän ihmisille.

Näyttely tuotettiin Rovaniemen taidemuseon ja Lapin maakuntamuseon yhteistyönä. Näyttelyn teokset ovat Rovaniemen kaupungin kokoelmasta.

 

Kohtauksia metsässä - Metsähallitus 150 vuotta
Päivänpolttavia kysymyksiä Arktikumin näyttämöllä

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 16.6.–16.8.2009
Metsähallitus juhlii vuonna 2009 150-vuotista taivaltaan. Juhlavuoden kunniaksi Lapin maakuntamuseossa oli esillä Kohtauksia metsässä -näyttely, joka kertoi suomalaisen metsähallinnon syntymisestä 1859. Näyttely koostui pienoisnäyttämöistä, joilla kunkin ajan henkilöt keskustelevat sen hetkisistä polttavista kysymyksistä. Näyttely oli esillä Lapissa useammalla paikkakunnalla 2009–2010.
Metsähallitus on aina ollut kiinteästi sidoksissa yhteiskuntaan ja sen murroksiin. Metsän moniarvoisella ja muuttuvalla näyttämöllä on Metsähallituksen 150-vuotisen historian aikana esitetty monenlaisia kohtauksia. Kohtauksia metsässä -näyttelyn tapahtumat sijoittuvat metsiin ja maailmalle, kämppiin ja konttoreihin tarjoten mielenkiintoisen ikkunan Metsähallituksen ja suomalaisten yhteiselle metsätaipaleelle.

Kohtauksia metsässä -näyttely oli Metsähallituksen, Lapin maakuntamuseo ja Suomen Metsämuseo Luston yhteisponnistus. Näyttelyn draama pohjautuu Metsähallituksen juhlavuonna julkaisemaan historiantutkimukseen sekä Suomen Metsämuseo Luston ja Metsähallituksen vuosina. 1999–2000 ja 2006–2009 keräämään aineistoon, joiden avulla metsäalan arvokasta kulttuuriperintöä säilytetään nuoremmille sukupolville.

Lisätiedot: Viestintäjohtaja Juha Mäkinen, Metsähallitus, 040 570 9307 Näyttelyamanuenssi, Lapin maakuntamuseo Arktikum, 040 734 1060


Eatnanšaddu – Saamelaiset ja luonnonkasvien käyttö 

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila19.12.2008–24.5.2009
Eatnanšaddu – saamelaiset ja luonnonkasvien käyttö -näyttely kertoo saamelaisten perinteisistä ravinto- ja lääkekasveista ja muista saamelaisille tärkeistä luonnonkasvien hyödyntämistavoista. Näyttelyssä esitellään pohjoisten luonnonkasvien keruuta, käyttötapoja ja säilytystä ennen ja nyt sekä kasvuympäristöjä ja tuntomerkkejä.

Näyttelyä varten dokumentoitiin luonnonkasvien keruu- ja käsittelyprosesseja sekä kerättiin kasviaineksia ja -tuotteita sekä kasvien käsittelyyn ja käyttöön liittyvää esineistöä ja esineistöä, jonka valmistukseen on käytetty kasviaineksia. Näyttelyssä esitellään noin 50 tärkeintä saamelaisten hyödyntämää luonnonkasvia. Kolme niistä on erityisen tarkastelun kohteena: tunturikoivu, väinönputki ja kenkäheinäsarat. Näyttelyssä kerrotaan, kuinka luonnonkasveja on käytetty ravintona, vaatetuksessa, rakennuksissa, kulkuvälineissä, tarve-esineiden valmistuksessa sekä lääkerohtona ja nautintoaineena.

Näyttelyn myötä on mahdollista nostaa uudelleen esille jo unohduksissa olleita luonnonkasvien käyttötapoja, ja muistuttaa siitä, että terveyttä voi ylläpitää esimerkiksi poimimalla ahkerasti marjoja talven varalle sen sijaan, että ostaisi vitamiineja kaupasta tai apteekista. Näyttely valottaa uudella tavalla saamelaisten tapoja käyttää luonnonkasveja ennen ja nyt ja avaa kulttuurin ulkopuolisille ikkunan pohjoiseen luontoon uudesta näkökulmasta. Näyttelyn tavoitteena on myös herättää ja kasvattaa kiinnostusta kasviharrastusta kohtaan.

Näyttely on Saamelaismuseo Siidan ja Ylä-Lapin luontokeskuksen yhteistuotantoa. Näyttelyaineiston tuottamiseen on osallistunut Metsähallituksen ja Saamelaismuseon oman henkilökunnan lisäksi useita kulttuuri- ja luontoalan asiantuntijoita ja dokumentoijia sekä luonnonkasvien kerääjiä ja käyttäjiä.


Vasan kevät
- Inkeri Westin valokuvia porovaatimista ja vastasyntyneistä vasoista

Arktikumin auditoriossa 20.1.–26.4.2009
Saamelainen poronhoitaja Inkeri West on valokuvannut läheltä poroemon, vaatimen, ja vasan suhdetta.

Porovaatimen vasonnan huippu ajoittuu toukokuun 18–20. päivien tienoille. Kevään ensimmäiset vasat syntyvät joskus hyvinkin ankariin olosuhteisiin, lumipyryyn tai räntäsateeseen. Aluksi avuton mutta nopeasti vikkeläksi kehittyvä vasa leimautuu voimakkaasti emoonsa mm. tuoksun ja äänen perusteella. Westin näyttely kuvaa tätä vaatimen ja vasan suhdetta herkin ”salaotoksin”.

Näyttelyssä on esillä noin 40 valokuvapaperille tulostettua ja kehystettyä valokuvaa porovaatimista ja vasoista. Aineisto on kuvattu aitavasotuksessa vuosina 2006 ja 2007 Inkerin, miehensä Sulon ja poikansa Juhan aidalla Hammastunturin paliskunnassa. Huhtikuun puolivälin paikkeilla vaatimet kootaan aitaukseen odottamaan vasomista. Vasat merkataan heti syntymän jälkeen korvamerkein ja päästetään emojensa kanssa melko pian luonnonlaitumille.

Nykypäivän porotaloudessa suurin osa vasoista teurastetaan syystalven erotuksissa. Osa vasoista jää ns. eloporoiksi jatkamaan sukua. Poronhoito on tekijälleen arkista työtä, jossa toukokuinen vasan syntymä on juhlahetki. Hennon vasan syntymä, horjuvat ensiaskeleet ja valtava elämänhalu tuovat omistajalle tunteen rakkaudesta omaan työhön ja uskoa elinkeinon tulevaisuuteen.

Saamelaisessa käsityössä poronvasan ohutta ja pehmeää nahkaa on perinteisesti käytetty naisten talvipäähineiden, vasannahkalakkien, ompeluun. Vasan kevät -näyttely on omistettu Inkeri Westin äidille, poronaiselle, Inga Maria Aikiolle (os. Näkkäläjärvi, 1922–2006).

 

2008

Sven Lokka: Muistoja Muurmannilta

Lapin maakuntamuseo, vaihtonäyttetytila 29.8.–30.11.2008


(kuva: Jukka Suvilehto, LMM / taulu: Sven Lokka: Tseljabinskin vankileiri GULAG (2006).

Ensimmäiset suomalaiset uudisasukkaat saapuivat Luoteis-Venäjälle 1800-luvun puolivälin jälkeen. Jäämerenrannan kylissä uudisasukkaat elivät etupäässä merikalastuksella, joka sitoi heidät jo varhain osaksi maailmanlaajuista kalakauppaa. 1920-luvulla vallinnut toiveikkuus ja tulevaisuuden usko alkoi vaihtua peloksi 1930 –luvulla Stalinin vainojen alkaessa. Tilanne paheni 1940 -luvulle tultaessa. Neuvostoliiton Kansankomissaari Lavrenti Berija antoi salaisen käskynsä nro 00761 kesäkuun 23 päivänä 1940: ”Ulkomaisiin kansallisuuksiin kuuluva väestö on siirrettävä pois Muurmannin alueelta”. Suurin osa koko Kuolan niemimaan n.4500:sta suomalaisesta asukkaasta joutui lähtemään kotiseudultaan. Useita pidätettiin ja lähetettiin pakkotyöleireille.

Tulomajoen rannalla, Kuklinan kylässä syntynyt Sven Lokka lähetettiin vainojen aikana sekä Arkangelin että Tseljabinskin pakkotyöleireille. Kovista koettelemuksista huolimatta hän onnistui palaamaan kotiseudulleen vuonna 1946. Arkangelin pakkotyöleirillä ollessaan Sven Lokka vannoi kertovansa vielä joskus jälkipolville Muurmannin suomalaisten elämästä ja tragediasta; tätä valaansa hän on toteuttanut mm. maalaamalla tauluja, jotka kuvaavat suomalaiskylien elämää, elinkeinoja ja arkipäivän tapahtumia Muurmannin rannoilla. Suomalaisten elämästä Muurmannin rannikolla 1900-luvun alusta ei juuri ole säilynyt dokumenttiaineistoa, minkä vuoksi Sven Lokan kansatieteellisen tarkat maalaukset kertomuksineen ovat ainutlaatuisia dokumentteja tuolta ajalta.

Sven Lokka - Maalauksia ja tarinoita Muurmannin suomalaisten elämästä 1900-luvun alussa -näyttely on ensimmäinen taiteilijan tuotantoa laajasti esittelevä näyttely Suomessa. Näyttely toteutetaan yhteistuotantona Murmanskin taidemuseon kanssa.

Aiheeseen liittyvä julkaisua Sven Lokka:Muistoja Muurmannilta (Lapin maakuntamuseon julkaisusarja 13) saatavilla Arktikumin museokaupasta.

 

Sotalapsen tarina
- Helmi Odelbergin kokemuksia lapsuudestaan sotalapsena

Pienoisnäyttely Arktikumin Aurora -salissa 12.– 17.9.2008

"Nimeni on Helmi, olen sotalapsi. Synnyin Rovaniemellä vuonna 1934. Jäin jo varhain orvoksi. Äitini kuoli 1935 ollessani vasta vuoden ikäinen, isäni kaatui Sallassa 1941. Minut lähetettiin sodan jaloista Ruotsiin vuoden 1942 maaliskuussa 3-vuotiaan velipuoleni Taunon kanssa."Helmin tarina on yksi kymmenientuhansien koskettavien ja merkittävien samankaltaisten tarinoiden joukossa. Toisen maailmansodan aikaan Suomesta lähetettiin Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan arviolta yhteensä noin 70–80 000 lasta ilman vanhempiaan. Nämä pääosin alle 14-vuotiaat lapset sijoitettiin yksityisperheisiin, ja suuri osa lapsista palasi takaisin kotiin sodan päätyttyä. Monet jäivät palaamatta.

Helmin tarina on yksi kymmenientuhansien koskettavien ja merkittävien samankaltaisten tarinoiden joukossa. Toisen maailmansodan aikaan Suomesta lähetettiin Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan arviolta yhteensä noin 70–80 000 lasta ilman vanhempiaan. Nämä pääosin alle 14-vuotiaat lapset sijoitettiin yksityisperheisiin, ja suuri osa lapsista palasi takaisin kotiin sodan päätyttyä. Monet jäivät palaamatta.

Helmi Odelberg (o.s. Erving) palasi Suomeen elokuussa 1947. Kaikki oli kuitenkin muuttunut, ja muutaman opiskeluvuoden jälkeen hän lähti takaisin Ruotsiin vuonna 1951. Siellä hän perusti perheen ja loi uraa hoitoalalla. Helmi elää edelleen aktiivista elämää Ruotsin kansalaisena, mutta ei ole unohtanut juuriaan Suomessa.

Sotalapsiajan kokemukset ovat kulkeneet ja kulkevat edelleen koko ajan elämässä mukana, ja näistä kokemuksistaan Helmi on kirjoittanut sekä kirjan että artikkeleita. Hän on myös ahkerasti kiertänyt ympäri Ruotsia kertomassa elämästään sotalapsena; mukanaan hänellä on matkalaukullinen ajan esineistöä elävöittämässä kerrontaa.

Oodi kotiseudulle

Pienoisnäyttely Rovaniemen kansallispuvun historiasta oli esillä Lapin maakuntakirjaston aulassa syyskuussa 2008. Näyttely oli osa Rovaniemi-päivien tapahtumia.

Helmen hohtoa

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, (vaihtonäyttelytila) 14.5.–17.8.2008

Helmen hohtoa -näyttelyssä sukelletaan jokihelmisimpukan eli raakun kiehtovaan maailmaan. Suomen pitkäikäisimpiin eläinlajeihin kuuluvan raakun monipuolinen elämä on äärimmäisen mielenkiintoinen sekä luonnontieteellisesti että kulttuurihistoriallisesti tarkasteltuna.

Vuosisatojen ajan raakun helmien metsästys oli osa eränautintaa. Helmenpyyntiin liittyvät ensimmäiset kirjalliset merkinnät löytyvät jo 1500-luvulta. Jokihelmisimpukan helmen pehmeä ja lumoava, autereinen ja jopa ylimaallinen hohde – sekä yksittäisten pyytäjien äkkirikastumiset – olivat koitua lajin tuhoksi. Yksi täydellinen helmilöytö edellytti tuhansien simpukoiden avaamista, ja lopulta pyynti riistäytyi ryöstöpyynnin tasolle. Lajin tuhoa täydensivät jokien ja purojen perkaukset ja patoamiset, metsäojitukset ja muut ympäristönmuutokset, mitkä heikensivät myös simpukantoukkien väli-isäntinä toimivien lohikalojen elinoloja. Jokihelmisimpukka rauhoitettiin vuonna 1955, ja edelleen se kuuluu erityisesti suojeltaviin uhanalaisiin lajeihin.

Näyttelypaneelit ovat Suomen metsästysmuseon tuotantoa. Esillä on myös Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmiin kuuluvia ainutlaatuista helmikoristeltua esineistöä. Lisäksi näyttelyä on täydennetty lukuisilla muilla kiehtovilla esineillä Suomen kansallismuseon, Kulttuurien museon, Luonnontieteellisen keskusmuseon sekä Kalastusmuseoyhdistyksen kokoelmista. Paikallista pohjoista lisää tuovat Hyrynsalmelaisen Kaunislehdon talomuseon raakunpyyntivälineistö sekä rovaniemeläisen kultasepän Ilmari Liljan teettämät helmikorut Lapin joista löydetyistä helmistä.

 

Haikonen
– Lehtikuvaaja Veikko Aitamurron valokuvia Jouni Aikion elämästä

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 25.1.–17.4.2008

Jouni Aikio, Inarissa myös "Haikosena" tunnettu, on inarinsaamelainen kalastaja-poromies, joka saa elantonsa päätoimisesti suoraan luonnosta. Talvella Jouni kulkee poroerotuksissa, kevät kuluu porojen ruokinnassa ja toukokuussa alkaa vaadinten eli naarasporojen vasotus. Kesällä Jouni kalastaa vuorokauden ympäri ja syksyllä on tiedossa marjojen poimintaa. Sitten alkaakin jälleen ettotyöt ja porojen paimennus Aikaisemmin 1980-luvulla Jounin talveen kuuluivat lisäksi riekonpyynti ja juomustus eli jään alta kalastaminen sekä kesäisin suuritöinen kalojen troolipyynti. Nyt aikaa jää enemmän myös perheelle eli vaimolle ja seitsemälle tyttärelle, joista vanhimmat ovat tosin jo muuttaneet pois kotoa.

Veikko Aitamurto on toiminut valokuvaajana mm. Iltaset-lehdessä ja Pohjolan Sanomissa vuodesta 1975 lähtien. Hän on avustanut useita suomalaisia aikakauslehtiä mm. Viikkosanomia ja Suomen Kuvalehteä. Lisäksi hän on tehnyt kuvituksia mm. Erno Paasilinnan ja Markku Laukkasen teoksiin, sekä pitänyt useita näyttelyitä ympäri Suomea. Aitamurto on kuvannut Jouni Aikion elämää 1980-luvun alusta lähtien. Samalla hän on tullut tallentaneeksi Aikion harjoittamien luontaiselinkeinojen muuttumisen vuosikymmenten aikana. Aitamurto ei ole kuvannut kuitenkaan vain elinkeinoja vaan myös Jouni Aikion perheen elämää. Näyttely antaakin monipuolisen kuvan luonnosta elantonsa saavan inarinsaamelaisen perheenisän elämänrytmistä ja elinympäristöstä.

 

Pekka Antikainen Saamenmaa - The Land of the Saame

Lapin maakuntamuseo, Arktikum (käytävä) 28.9.2007 – 24.2.2008
Valokuvaaja Pekka Antikaisen Saamenmaa-näyttelyssä pääosassa ovat pohjoisen ihmiset ja luonto. Antikainen on kahdenkymmenen vuoden ajan valokuvannut saamelaisten poronhoitajien ja kalastajien elämää tallentaen kamerallaan luontaiselinkeinossa tapahtuneita muutoksia. Näyttelyssä kerrotaan poronhoidosta mönkijän ja helikopterin avulla, turismista elinkeinona, saamelaisnuorten koulutuksesta ja luonnon sekä globalisoituvan maailman välisestä kuilusta. Kolttasaamelaisista otetut kuvat muistuttavat saamelaisvähemmistöä uhkaavasta syrjäytymisestä.

Saamenmaa-näyttely perustuu Antikaisen samannimiseen valokuvateokseen Saamenmaa – Land of the Saame (2004). Kuopiossa syntynyt Pekka Antikainen asuu nykyisin Inarissa. Valokuvaajaksi hän on opiskellut Lahden Muotoiluinstituutissa vuosina 1980–1983. Antikaisella on ollut useita valokuvanäyttelyitä eri puolilla Suomea, ja hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin sekä kotimaassa että ulkomailla. Pekka Antikainen on vapaa taiteilija. Hän on kuvatoimisto Leuku Oy:n hallituksen puheenjohtaja.

2007

Poron jäljillä – pohjoisen poronhoitoalueen käsityöläiset

Lapin maakuntamuseo, Arktikum (vaihtonäyttelytila) 19.10.2007–13.1.2008
Poro on pohjoisen ihmiselle muutakin kuin pelkkä eläin, se on kokonainen maailma, elämäntapa ja ajattelun aihe. Suomen käsityön museon tuottama Poron jäljillä –näyttely kertoo pohjoisen poronhoitoalueen käsityöläisistä ja porosta monipuolisena aiheena, ideana ja käsityömateriaalina. Aineistoa näyttelyä varten on kerätty tekemällä useita dokumentointimatkoja eri puolilla Lappia ja haastattelemalla käsityöläisiä heidän omissa asuin- ja työskentely-ympäristöissään. Samalla on tallennettu porotalouteen liittyvää käsityötietoutta ja käsityötuotteita.

Näyttelyssä esitellään poronhoitoa sekä erilaisia porosta saatavia käsityömateriaaleja. Poromateriaalia käytetään monella tavalla ja porosta ei oikeastaan jää käyttämättä mitään. Vanhan tarinan mukaan jopa poron henki kulkee tuulen mukana ohjaamassa Lapin ihmistä. Luonnonmuotojen ja –materiaalien kunnioitus sekä kiinteä yhteys poronhoidon vuosikiertoon näkyvät selvästi myös pohjoisen käsityöläisten tuotannossa.

Poron jäljillä –näyttely oli kesällä 2007 esillä Suomen käsityön museossa Jyväskylässä. Lehdistökuvia näyttelystä löytyy osoitteesta http://www.craftmuseum.fi/press/poropress.htm 
Lisätietoja hankkeesta ja näyttelystä löytyy osoitteesta http://www.craftmuseum.fi/poro/ 

 

Tähtiä kauppalassa – Salokankaan arkkitehtuuria Rovaniemellä

Lapin maakuntamuseo, Arktikum (auditorio) 7.9.2007 – 6.1.2008

 

Tähtiä kauppalassa - Salokankaan arkkitehtuuria Rovaniemellä on ensimmäinen, tähän asti melko tuntemattomaksi jääneen arkkitehti Ferdinand Salokankaan elämäntyötä esittelevä näyttely. Salokangas (1903–1981) johti Lapin jälleenrakentamista vuosina 1945–1948 ja työskenteli sen jälkeen arkkitehtina Rovaniemellä vuoteen 1956 asti. Hän jätti jälkeensä mittavan ja omaperäisen tuotannon. Näyttelyn tarkoitus on tehdä tunnetuksi Salokankaan tuotantoa suurelle yleisölle ja lisätä rakennusperinnön tuntemusta ja arvostusta.

Salokankaan toiminta Rovaniemellä peilautuu aikakauden historialliseen ja arkkitehtoniseen viitekehykseen. Rovaniemeltä löytyykin 17 Salokankaan suunnittelemaa rakennusta. Arkkitehdin kädenjälki näkyy edelleen kaupunkikuvassa; orgaaniset muodot ja tähtiornamentit kertovat arkkitehdin elävästä muotokielestä. Arkkitehdin työt esitellään näyttelyssä yksi kerrallaan, kronologisessa järjestyksessä tekstein, pohjapiirroksin ja valokuvin. Salokankaan arkkitehtuurin olennaisiin piirteisiin tutustutaan myös teemoittain.

Näyttely on syntynyt tutkija Charlotte Malapraden ja Lapin maakuntamuseon yhteistyön tuloksena.  

 

Gelem, gelem – romanikulttuurin jäljillä

Lapin maakuntamuseo, Arktikum 8.6.–30.9.2007
Lapin maakuntamuseon Gelem, gelem – romanikulttuurin jäljillä –näyttelyssä on tietoa romaneiden historiasta ja nykypäivästä. Siinä tutustutaan romanien tapakulttuuriin, musiikkiin ja yhteiskunnalliseen asemaan. Keskeisessä osassa on myös näyttävä pukeutuminen.

Romanikansan historia on täynnä vainoja, syrjintää ja vaellusta maasta toiseen. Suomessa romanit saivat kansalaisoikeudet vuonna 1919, mutta kesti vielä vuosikymmeniä ennen kuin keskustelu romanien asemasta alkoi nousta 1960-luvulta lähtien. Vuonna 1995 Suomen perustuslakiuudistuksen myötä romanien asema kansallisena vähemmistönä vahvistettiin, kuten myös heidän oikeutensa oman kielen ja kulttuurin kehittämiseen.

Romanikulttuuri on säilynyt Suomessa varsin voimakkaana. Vanhempien ihmisten kunnioittaminen, perheen yhtenäisyys ja kiinteä sukuyhteys ovat keskeisiä ilmentymiä romaneiden tapakulttuurissa. Ulkoisista merkeistä erityisesti vaatetus ilmentää romaniväestön kulttuuria ja omaleimaisuutta. Näyttelyssä esillä olevat puvut ja asusteet kertovat pukeutumisen ja muodin muuttumisesta kokonaisen vuosisadan ajalta; vanhimman malliset puvut edustavat 1800-luvun loppua ja uusimmat ovat 2000-luvulta.

Romaneilla on myös omaleimainen musiikkiperinne, johon on ammennettu aineksia vuosisatojen vaelluksien aikana eri kulttuureista ja musiikkityyleistä. Näyttelyssä on kuunneltavana musiikkinäytteitä eri vuosikymmeniltä aina perinteisimmistä yksinlauluista 1900-luvun alusta nykypäivän iskelmään ja romanikielellä esitettyihin lastenlauluihin.

Näyttelyn tekstipaneelit ovat syntyneet Pohjois-Pohjanmaan museon ja Merikosken aikuiskoulutus ja kehittämispalveluiden Ovet auki –hankkeen yhteistyön tuloksena. 

 

Löytöretki
- Lapin maakuntamuseon ja Arktisen keskuksen tuotekonseptit -näyttely

Arktikum, käytävä 15.6.–16.12.2007
Arktisen keskuksen ja Lapin maakuntamuseon museo- ja tiedekeskuskauppatuotteen konseptointi –projekti toteutettiin yhteistyössä Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan kanssa.

Pelon ja toivon viestejä lapsuudesta
- Lasten piirustuksia jälleenrakennuksen ajan Lapista
sekä tämän päivän Israelista ja Länsirannalta.

Lapin maakuntamuseo, Arktikum 3.4.–15.6.2007

Näyttely esittelee kaksi eri aineistoa, jotka on kerätty kahdesta eri maasta ja kahdelta eri aikakaudelta. Lapin maakuntamuseon kokoelmien aineisto koostuu lappilaisten koululaisten piirustuksista jälleenrakennusvuosilta 1945–1946. Sen on kerännyt talteen kveekarien avustustoiminnassa Lapissa toiminut kanadalainen Naomi Jackson Groves.

Toinen aineisto sisältää israelilaisten ja palestiinalaisten lasten piirtämiä kuvia, jotka on kerätty helmi-maaliskuussa 2007 Ein Keremin kylän ala-asteen neljännestä luokasta ja Betlehemin S.O.S.-Lapsikylästä. Näyttelyn lähtökohtina ovat sodan ja väkivallan uhkan todellisuutta elävän lapsen ajatuksista ja arkipäivän elämästä kertominen sekä ymmärryksen luominen eri kulttuureissa elävien ihmisten välille.

Jäätie lapsuuteen – Outin muistoja Ylä-Kemijoelta

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila  10.2.-20.5.2007

Jäätie lapsuuteen – Outin muistoja Ylä-Kemijoelta -näyttely ja siihen liittyvä julkaisu on erään lapsuuden ja erään kymmenlapsisen perheen tarina. Tarina on kerrottu valokuvien ja autenttisten esineiden avulla. Tämä toiminnallinen näyttely on suunnattu sekä lapsille että aikuisille.

Tarinan tapahtumapaikkana on Irmeli ja Erkki Leppäsen talo ja pihapiiri Viirillä, pienessä kylässä Rovaniemen maalaiskunnassa 1950- ja 1960-luvuilla. Siihen aikaan Kemijoen virtausta hyödynnettiin puiden irtouitossa, Vanttauskoskea ei ollut vielä valjastettu ja Kemijokeen Viirin kohdalle rakennettiin talvisin teli eli jäätie.

Näyttelyyn liittyvän julkaisun tekstit perustuvat Outi Vaskinin muistoihin ja hänen vuonna 2005 tekemiinsä sisarustensa ja isänsä haastatteluihin. Näyttely on Outi Vaskinin tuottama ja suunnittelema. Näyttelyn tavoitteena on saada lapset, vanhemmat ja isovanhemmat innostumaan oman perheensä historian taltioimisesta. Näyttely on aiemmin ollut esillä Voipaalan lastenkulttuurikeskuksessa Sääksmäellä.

2006 

Olkioivalluksia - Kaunista ja käytännöllistä lattiasta kattoon

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 17.11.2006 – 28.1.2007
Lapin maakuntamuseomuseon olkinäyttely esittelee Tuula Launosen olkitaiteen lisäksi tämän ”talonpojan kullan” kansanomaisia käyttötapoja ja oljenkäytön historiaa. Launonen on omalla taiteellisella työllään tuonut oljen gallerioihin ja uudistanut materiaalin käyttöä uudelle vuosituhannelle. Tuula Launosen olkityöt eivät ole vain taidetta, vaan myös ylistys maaseudun viljelykulttuurille ja aidolle ekologiselle elämäntavalle.

Alastarolla asuva Launonen tarttui oljenkorteen kymmenen vuotta sitten. Oljesta ja savesta on valmistunut kotitilan pihapiiriin harmaa talo, joka sai nimekseen Olkigalleria. Gallerian saviseinille valmistui vuosien mittaan oljesta taidetta: himmeän hallavaisia tai loistavan kultapintaisia töitä veistoksista verhoihin ja asusteisiin. Launonen on hylännyt perinteisimmät olkikäytännöt ja etsinyt uusia oljenkäsittelymenetelmiä. Näistä oivalluksista syntyi Olkiaarteet -kirja keväällä 2005. 

Viljapelto monine tuotteineen antaa ihmisille ravintoa, mutta myös kauneutta ja mielihyvää. Kylmänä ja pimeänä vuodenaikana oljen kulta tuo mieleen kesäisen valon ja lämmön - sekä turvan elämän jatkuvuudesta.

Rakas luminen helvetti – K. M. Walleniuksen Lapin vuodet

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 9.6. - 5.11.2006

Lapin maakuntamuseon näyttely nostaa esille miehen suurten tekojen takaa.

Kurt Martti Wallenius (1893 – 1984) oli kenraali ja kirjailija, joka on yksityishenkilönä jäänyt varsin etäiseksi, jopa myyttiseksi hahmoksi. Hän oli vuosien 1918 – 1940 aikana tärkeä vaikuttaja Lapin ja Petsamon historian merkittävissä käännekohdissa.

Talvisodan jälkeen vapaaksi kirjailijaksi ja uudistilalliseksi ryhtynyt Wallenius asui perheensä kanssa Rovaniemen lähellä sijaitsevassa tukkikämpästä muokkaamassaan kulttuurikodissa Marrasjärven rannalla. Siellä hän kirjoitti Lappi-aiheisia kirjoja, erilaisia artikkeleita ja käänsi vieraskielistä kirjallisuutta. Tärkeitä elannonantajia olivat myös kalastus ja metsästys. Walleniukselle perhe, ystävät ja luonto olivat elämän tärkeimpiä asioita.

Lapin maakuntamuseon näyttely keskittyy K. M. Walleniuksen Lapissa viettämiin vuosiin 1918–1976. Näyttelyn esineet, valokuvat ja arkistoaineisto ovat suureksi osaksi museon omista kokoelmista. Joitain esineitä on lainattu Walleniuksen tyttäriltä ja heidän perheiltään. Mukana ovat myös hänen sotilasuraansa liittyvät merkittävät vaiheet.

 

Aanaar ulmuuh - Inarin Ihmisiä
Kuvakertomuksia Inarijärven asukkaista 1957–1990
Matti Saanion valokuvanäyttely 

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 3.3.-21.5.2006
 


Matti Saanio In Memoriam
17.3.1925 - 17.4. 2006

Valokuvaaja, professori Matti Saanio kuoli toisena pääsiäispäivänä Ivalon terveyskeskuksessa 81-vuotiaana. 

Matti Saanio tunnettiin erityisesti pohjoisen elämän kuvaajana. Saanio tutustui pohjoiseen jo jatkosodan aikaan saatuaan komennuksen Länsi-Lappiin 1944. Kesällä 1950 hän kiersi Pohjois-Suomea moottoripyörällä ja tutustui mm. toiseen Lapin kuvaajaan Marja Vuorelaiseen. Vähän aikaisemmin hän oli tutustunut tekstiilitaiteilija Elsa Montelliin, jonka kanssa hän muutti Rovaniemen Oikaraisiin vuonna 1951. Siellä oli Saanion tukikohta, josta hän teki matkoja pohjoiseen aina Jäämerelle asti. Matkojen lisäksi hän luki pohjoisen elämästä kertovaa kirjallisuutta kuten Kurt Walleniuksen ja Samuli Paulaharjun teoksia.

Inarijärven ihmisten elämää Saanio alkoi kuvata 1950-luvun puolessa välissä. Hän teki useita eri matkoja niin talvella kuin kesällä. Matka taittui joko veneellä, kävellen tai hiihtäen. Myös moottorikelkka ja porokyyti tulivat tutuiksi. Saanio etsi samalla mökkipaikkaa jota ei tuntunut löytyvän kunnes Yrjö Saijets, jonka kanssa hän oli tehnyt useitakin matkoja, tarjosi omaa maatilkkuaan Nellimin Paksuvuonosta. Sinne mökki sitten nousikin 1960-luvulla. Näin Saanio pääsi lähemmäksi jo kuvaamiensa ihmisten arkea ja saattoi kuvata tarkemmin heidän elämäänsä ja elinkaartaan. Kaukaisimmissa paikoissa Saanio kävi ehkä vain kerran, mutta esimerkiksi nellimiläisiä hän kuvasi useamminkin. Sen vuoksi näyttelyn kuvat ovatkin painottuneet vahvasti Itä-Inarin alueen asukkaisiin samalla kun tasapainoa luovat laajan ranta-alueen muut asukkaat. Näyttelyssä on noin 80 mustavalkoista kuvaa kehyksissä. Aanaar ulmuus oli viimeinen näyttely, jonka hän itse kuratoi. Kuvaaja oli halunnut palauttaa kuviaan takaisin niille ihmisille, joita hän on kuvannut 40 vuotta. 

 

Sadun kieli - Sagans språk
Mona Leo  - Nukketeatteritaiteilija – en dockteaterkonstnär

Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 1.12.2005–26.2.2006

Suomalaisen nukketeatterin uranuurtajan Mona Leon syntymästä oli v. 2003 kulunut sata vuotta. Lapin maakuntamuseo kunnioittaa Mona Leon muistoa esittelemällä hänen elämäntyötään näyttelyssä, joka on suunnattu sekä lapsille että aikuisille. Näyttely on kiehtova tarina lahjakkaasta ja omapäisestä taiteilijasta, joka monien vaiheiden kautta löysi nukketeatterin tärkeimmäksi ilmaisumuodokseen ja toi suomalaiselle nukketeatterille myös laajaa kansainvälistä tunnustusta.

Näyttely oli ensimmäisen kerran esillä Helsingin Annantalossa vuonna 2003 nimellä Nukketeatterin Tuulispää - Mona Leo 100 v., ja sen jälkeen se on nähty Pieksämäen Poleenin ja Valkeakosken Voipaalan taidekeskuksissa. 

Näyttelyn suunnittelija, Mona Leon tytär, taiteilija Veronica Leo on lapsuudestaan saakka osallistunut Helsingin nukketeatterin toimintaan. Ei ollut harvinaista, että Veronica sai mennä suoraan koulusta avustamaan nukketeatteriesityksissä. Hän on sittemmin itse tehnyt kansainvälisen uran kuvakirjataiteilijana – Veronica Leo asuu Uppsalassa. Kootessaan ja pystyttäessään Rovaniemelle tulevaa näyttelyä, hän halusi sovittaa ja täydentää sen kokonaisuutta erityisesti Lapin maakuntamuseota varten ja samalla näyttely sai uuden nimen: Sadun kieli –  Mona Leo, nukketeatteritaiteilija.

2005

Valakit - Balkanin tuntematon kansa 15.12.2005–22.1.2006
Kansatieteellinen näyttely Serbia ja Montenegron Zajecarin kansallismuseon kokoelmista.

Sadun kieli - Sagans språk
Mona Leo, nukketeatteritaiteilija - en dockteaterkonstnär 1.12.2005–26.2.2006
Näyttely suomalaisen nukketeatterin voimahahmosta ja ansioituneesta taiteilijasta

Latentista patentti – Keksintöjen maailma 29.9.–13.11.2005
Suomen käsityön museon kiertonäyttely keksijöiden työstä.

Polkupyörällä Petsamoon 17.5.–18.9.2005
Lapin maakuntamuseon kesänäyttely, jossa oli esillä valokuvia kansantaiteilija Valto Pernun kuvausmatkalta Petsamoon kesällä 1930. Näyttely on kiertonäyttely, jota voi kysyä näyttelyamanuenssi Tuija Alariestolta p. 040 734 1060.

Erämaasta EU-Suomeksi  1.2.–1.5.2005
Suomen Metsästysmuseon kiertonäyttely suomalaisesta pyyntikulttuurista.

2004

Hetken taide – joulupaperinäyttely 1.12.2004–16.1.2005.
Museon omaa tuotantoa ollut joulunäyttely katsoi lahjakääreiden katoavaa kauneutta taiteen, graafisen suunnittelun ja jouluisen tunnelman näkökulmista. Näyttelyn perusrunkona olivat 1960-luvun joululahjapaperit, joita täydennettiin 1950 - 2000 -lukujen eri paperimalleilla sekä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan alan opiskelijoiden suunnittelemilla uusilla malleilla. 
  
Duodji 21.9.–14.11.2004.
Varangin saamelaismuseon tuottama Duodji-näyttely esitteli Venäjän, Suomen, Ruotsin ja Norjan saamelaisten uusia saamenkäsitöitä.

Lappi lähti  -ja palasi 3.9.–29.10.2004
Kalotinlinnassa esillä ollut koskettava valokuvanäyttely Lapin evakkotaipaleesta toteutettiin Lapin maakuntamuseon ja Lapin lääninhallituksen yhteistyönä.

Hiljainen kylätie
2.6.–12.9.2004.
Kuvatoimisto Leukun valokuvanäyttely kertoi pohjoisten syrjäkylien elämästä.

Sadan vuoden savotta 6.4.– 30.5.2004
Näyttely koostui Raimo Sallisen akvarelleista, jotka ovat kuvitusta kirjailija Arto Paasilinnan teokseen Sadan vuoden savotta (2003, WSOY).

Riitmotti ja sapluuna – rakentaminen isomummun aikaan 10.2.–28.3.2004. 
Turun maakuntamuseon tuottama kiertonäyttely esitteli entisajan rakentamista ja sisustamista. Näyttelyn aihepiiriin liittyi kaksi yleisöluentoa.

2003

Andreas Alariesto – Lapin menneisyyden tulkki 1.12.–1.2.2004
Andreas Alariesto (1900 – 1989) oli itseoppinut naivisti, jonka maalauksissa välittyy hänen tulkintansa kadonneesta Lapista ja sen ihmisistä. Näyttelyn toteutti Rovaniemen taidemuseo.

Enteet ja ennusteet Koiramäen tapaan
16.9.–23.11.2003
Turun maakuntamuseon tuottama lapsille suunnattu näyttely perustui suomalaisen sarjakuvan taitajan ja lastenkirjojen tekijän, kirjailijan ja taitelijan Mauri Kunnakseen kolmeen kirjaan: Koiramäki, Koiramäen talossa ja Koiramäen talvi. Näyttelyn aihepiiri koostui entisajan lasten elinympäristön ja elämään liittyvästä materiaalisesta ja henkisestä perinteestä. Kuvakankaat perustuivat Mauri Kunnaksen kirjojen alkuperäispiirroksiin.

Taloja, tiloja
5.9. – 9.11.2003
Syyskuussa vietettyihin Euroopan rakennusperintöpäiviin liittyen oli Arktikumin käytävätiloissa
esillä julistenäyttely rakennetun ympäristön ilmiöistä ja muutoksista.

Ajatuksia. Valokuvaaja Pauli Laalo 1938–1998
13.6.–7.9. 2003
Ulla Eton ja Sanna Eskelisen kokoama näyttely esitteli rovaniemeläisen Pauli Laalon lehtikuvaajana ja vapaana kuvaajana ottamia kuvia 1960 – luvun alusta 1990 – luvulle. Laalon tavoitteena oli löytää ja ikuistaa kuvaustilanteessa ihmisen ajatus.

Pyhyys ja arkkitehtuuri 11.4.–25.5.2003
Suomalais-ranskalaisena yhteistyönä valmistettu näyttely esitteli valokuvin eurooppalaisen kirkkoarkkitehtuurin historiaa, suomalaisten kivi- ja puukirkkojen perinnettä sekä 1900-luvun modernia kirkkoarkkitehtuuria. Näyttely järjestettiin yhteistyössä Rovaniemen seurakunnan kanssa.

Pula-aika
7.3.–30.3.2003
Pohjois-Pohjanmaan museon tuottama kiertonäyttely kertoi esinein ja valokuvin toisen maailmansodan ja sen jälkeisen ajan tavara- ja työvoimapulan aiheuttamasta säännöstelyn ja niukkuuden leimaamasta elämästä.

Poromiehet
11.2.–30.3.2003
Akateemikko Matti A. Pitkäsen (1930 – 1997) valokuvanäyttely esitteli poronhoitajasaamelaisten vuodenkiertoa Kyrön, Näkkälän ja Käsivarren paliskunnissa sekä Koutokeinon alueella Norjassa. 
 

2002

Ystäväni Nalle 1.12.2002–2.2.2003
Lapin maakuntamuseon kokoamassa teddykarhun 100-vuotisjuhlanäyttelyssä oli esillä erilaisissa talvipuuhissa ja syntymäpäiväjuhlissa noin 250 nallea Kauko Launosen yksityiskokoelmasta.

Puukko
19.9.–10.11.2002
Metsämuseo ja metsätietokeskus Luston tuottama Puukko-näyttely esitteli puukon valmistusta ja eri puukkotyyppejä, mutta myös puukon eri käyttötarkoituksia. Lapin maakuntamuseon kokoelmista oli esillä valikoima puukkoja ja puukkotöitä.

Auttin neidit 3.5.–8.9.2002
YTM Mervi Auttin suunnittelema näyttely esitteli Rovaniemellä valokuvaajina toimineiden isotätiensä Lyyli ja Hanna Auttin sekä heidän ystäviensä ja sukulaistensa elämää siten kun sitä oli valokuvattu 1900-luvun alusta 1940 – luvulle. Muotoilija Irma Annanpalo vastasi näyttelyn koti-interiööristä.

Maisema ja aika. I. K. Inha ja K. A. Ennola 1.3.–1.4.2002
Kari Ennola on kuvannut uudelleen lähes kaikki tunnistettavissa olevat I. K. Inhan maisemakuvat Suomen rajojen sisäpuolella. Ennola rinnastaa kuvansa sadan vuoden takaisiin Inhan kuviin. Näyttelyssä oli nähtävillä reilut kolmekymmentä kuvaparia.

Sápmi – Meidän maailmamme 15.1.–24.2.2002
Ruotsin saamelaismuseon Ájtten valmistama näyttely kertoi Ruotsin pohjoisosien saamelaiskulttuurin nykytilasta sekä esitteli poronhoidon vuosirytmiä Laponian maailmanperintöalueella. Valokuvien lisäksi näyttelyssä oli esillä taidokkaita käsitöitä.

2001

Joulupuu on rakennettu 6.12.2001–6.1.2002
Joulunäyttely esitteli erilaisia lappilaisia joulupuita sekä eri ajoilta että alueilta. Esillä oli viisi erilaista joulukuusta, joulukoivu ja joulumänty. Joulupuiden koristelut kuvasivat sekä kulloisenkin aikakauden ihanteita ja arvostuksia että kunkin koristelijan omaa makua. Puiden alla oli lahjapaketteja, joihin saattoi kurkistaa sisällekin..

Museouutuuksia – Lahjoituksia vuosituhannen vaihteesta 7.9.–25.11.2001
Museouutuuksiin poimittiin esiin valokuvia, esineitä ja arkistoaineistoa museon kahden viime vuoden aikana saamista lahjoituksista. Näiden lisäksi näyttely kertoi Lapin maakuntamuseon tallennustyöstä. Näyttely esitteli monipuolisesti Lapin elämää; lappilaisen kodin arkiesineistöä, lasten leluja, täytettyjä eläimiä, sota-ajan sanomalehtiä ja valokuvia sekä Rovaniemellä sijainneen oluttehtaan pulloja ja etikettejä.

www.leuku.fi/viiltoja 3.7. –26.8.2001
Kuvatoimisto Leukun valokuvanäyttely oli tekijäryhmän toinen Arktikumissa nähty kooste pohjoisista valokuvista.

Lapin maa 4.6.–2.9.2001
Pekka Luukkolan valokuvanäyttely liittyi tekijän samannimiseen kirjaan. Näyttely oli Kultajoki -näyttelyn tapaan kuvaajan rakkaudentunnustus Lapille eri vuodenaikoina.

Tunnista vanhaa Rovaniemeä – tunnistettavien kuvien näyttely 15.5.–20.5.2001
Näyttelyyn valittiin Lapin maakuntamuseon ja Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry:n kuva-arkistosta yhteensä 25 kuvaa, joita ei ollut tunnistettu ollenkaan tai joiden tiedot olivat puutteellisia.

Petsamon liikenne 60 vuotta 16.3.–27.5.2001
Auto- ja tiemuseo Mobilian tuottama kiertonäyttely tutustutti kuuluisan Jäämerentien historiaan ja erityisesti 1940 – 41 toteutettuun mittavaan tavarankuljetusurakkaan Petsamon Liinahamarin ja Rovaniemen välillä.

K. M. Wallenius – kokoelmanäyttely 28.2.–18.3.2001
Maaretta ja Otto Vonlaufenille annetun kulttuuriteko-palkinnon kunniaksi rakennettu näyttely, jossa teemana olivat Walleniuksen päähineet.  

2000

Vuotakenkä 8.12.2000–28.2.2001
Enontekiön saamelaisyhdistyksen ja Manndalenin käsityöyhdistyksen EU-projekti Vuotakenkä pyrki elvyttämään vuotakenkäperinnettä ja opettamaan nahankäsittelymenetelmiä ja kengän tekotapoja. Projektin kokoamista perinnetiedoista ja sen aikana valmistuneista töistä tehtiin näyttely.

Petojen sukua 16.11.2000–11.3.2001
Lapin maakuntamuseon rakentama näyttely suurpedoista ja ihmisistä välitti tietoa ja uskomuksia karhuista, susista, ahmoista ja ilveksistä. Näyttely tavoitti Arktikumin monilukuisten vieraiden lisäksi erityisesti myös koululaiset.

Aliens – Muukalaisia luonnossa
15.9.–5.11.2000
Luonnontieteellisen keskusmuseon kiertonäyttely luonnon siirtolaisista eli ihmisen mukana levinneistä eläimistä ja kasveista.

Meidän kirkosta kipinä 18.8.–1.10.2000
Lapin maakuntamuseon ja Rovaniemen seurakunnan yhteistyönä valmistama Rovaniemen kirkon 50-vuotisjuhlanäyttely. Näyttelyssä esiteltiin uuden kirkon ja sen rakennusvaiheiden lisäksi Lapin sodassa 1944 tuhoutunut kirkko, jumalanpalvelusta ja pyhiä toimituksia.

Taas on aika auringon! – Kesän juhlaa peräpohjolassa 15.6.–10.9.2000
Kesäajan näyttely kertoi kepeästi peräpohjalaisista kesäjuhlista, menneen ajan ja nykypäivän riemuista. Näyttelyä täydensi Pellon maatalousseuran Luonto elätti kylän, maa antoi leivän - valokuvanäyttely, joka kertoi väylänvarren maaseutukylän elämästä 1900-luvun kuluessa.

Elottomasta eläväksi – Nukketeatteritaide pohjoisessa 5.5.–4.6.2000
Lapin maakuntamuseon ja Rovaniemen seudun nukketeattereiden yhteisnäyttely esitteli pohjoista nukketeatteria; erityisesti kerrottiin Annikki Setälän 1940 – luvulla perustamasta Lapin Nukketeatterista. Näyttelyssä otettiin huomioon ilmiön juuret myös maailmanlaajuisesti.

Raunioille rakennettu 23.3.–24.4.2000
Lapin maakuntamuseon ja Rovaniemen kaupungin teknisen viraston yhteistyössä järjestämä näyttely esitteli Rovaniemen kaupunkikuvan kehitystä valokuvin, esinein, kaavoitusaineistoin ja digitaalisin aineistoin. Näyttelyyn liittyi kooste 1960-luvun alussa kuvatuista Rovaniemi-aiheisista filmeistä. 
 

1999

1000 vuotta Suomessa – Jälkiä Lapin menneisyydestä 30.11.1999–13.3.2000
Kahdeksaan aikatasoon jakautunut kertomus teki selkoa Suomen Lapin historiasta 1100 –luvulta 2000-luvun kynnykselle.

Talvisotaa Lapissa 30.11.1999–13.3.2000
Talvisodan 60-vuotismuistoa juhlistamaan laadittu erikoisnäyttely nosti esiin vähemmän esillä olleita talvisodan tapahtumia Lapin sotatoimialueella. Näyttelyyn saatiin aineistoa mm. Lapin Aseseuralta.

Papilio – Perhoset ympärillämme 15.10.–21.11.1999
Luonnontieteellisen keskusmuseon kiertonäyttely kertoi perhosten värikkäästä maailmasta ja niiden elinympäristöjen muuttumisesta. Näyttelyä täydennettiin Lapin maakuntamuseon omilla perhosnäytteillä ja perhosharrastajien välineillä.

Jätkän tie 1913–1990 1.9.–10.10.1999
Lapin maakuntamuseon ja Rovalan yhteistyönäyttely oli koottu Lapin metsämuseon valokuva-arkistosta Palosalmen metsätyömieskodin 50-vuotisen toiminnan kunniaksi. Kiertonäyttelyksi suunniteltu näyttely kertoi metsätyömiesten työstä ja elämästä Lapissa 1900-luvun alusta näihin päiviin.

Tunturi kukkii 25.8.–14.11.1999
Lapin maakuntamuseon ja Arktisen keskuksen yhteistyötä oli rovaniemeläisen harrastajaluontokuvaaja Reino Sarvolan laajasta diakuvakokoelmasta koottu valokuvanäyttely tunturikasveista.

Lapin eiliset kuvat 15.7.– 9.8.1999
Professori Matti Saanion valokuvanäyttely ihmisistä ja elämästä jälleenrakennetussa Lapissa ajanjaksolta 1950 – 70.

Viimeiset lohitalonpojat 8.6.–31.8.1999
Pekka Antikaisen myös kirjana ilmestynyt valokuvanäyttely oli värikäs ja nostalginen kertomus Perämeren rannikon lohenpyynnistä ja lohenpyytäjistä.

Kultajoki 8.6.–11.7.1999
Valokuvaaja Pekka Luukkolan näyttely liittyi samannimiseen kirjaan. Näyttely oli kunnianosoitus Ivalojoelle, jonka maisemia ja ihmisiä Luukkola tallensi kymmenen vuoden ajan.

www.leuku.fi. 1.5. – 31.8. 1999
Arktisen kuvatoimiston moni-ilmeinen valokuvanäyttely.

Pitkä partio – Lapin rajavartiosto 80 vuotta. 1999
Lapin rajavartioston juhlanäyttely toteutettiin yhteistyössä Lapin rajavartioston ja Lapin maakuntamuseon kanssa.

Hirveä! 19.1.–7.3.1999
Luonnontieteellisen keskusmuseon erikoisnäyttely kertoi hirvestä ja sen merkityksestä osana taloudellista ja henkistä kulttuuria.

1998

Joulun merkit 15.12.1998–10.1.1999
Lapin maakuntamuseon joulunäyttely koostui kahdesta osasta; talvisesta luonnosta eläimineen sekä jouluaiheisten postimerkkien ja postikorttien esittelystä.

Suunta on pohjoinen 30.10.–6.12.1998
Valokuvanäyttely Jäämerentiestä Rovaniemeltä Petsamoon.

Kemijoki, armaani – Elämän ja valon virta 16.5 –18.10.1998
Näyttelyn aiheena oli Kemijoen vesistö ja sen rakentamisen historia. Näyttelyn ajankohtana tuli kuluneeksi 50 vuotta vesistörakentamisen alkamisesta Isohaaran padolla Kemijoen suulla. Näyttelyssä oli esillä monipuolinen valikoima esineitä, valokuvia, filmejä, äänitteitä, kojeita ja laitteita. Erikoisuuksina oli reaaliaikainen pääteyhteys Kemijoki Oy:n valvomoon, tuulimyllyn pienoismalli, voimalaitossukeltajan varusteet ja Arktikumin pysäköintialueelle sijoitettu voimalaitostyömailla palvellut 40-tonninen Sisu K-50 SS – kuorma-auto.

Hapettuvaa hopeaa 27. 2.–29.3.1998
Istvan Kecskemétin näyttely valokuvakonservoinnista.

Metsästä tunturiin 20.1.–15.2.1998
Martti Rikkosen valokuvanäyttely.

1997

Joulupukki ja tähtipojat 28.11.1997–11.1.1998
Näyttelyssä esiteltiin Rovaniemen kauppalan joulunviettoa ja joulupukin kotipaikkaa. Näyttelyyn lavastettiin koulun kuusijuhlaa odotteleva koululuokka, 1950-luvun jouluaattoilta pukin vierailuineen ja luminen näkymä kauppalan kadunvierustalta.

Suuria maisemia 2.–28.9.1997
Matti Melan valokuvanäyttely.

Tuntureilta taajamiin – näkökulmia lestadiolaisuuteen 19.6.–31.8.1997
Lapin maakuntamuseon ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n yhteistyönä toteuttama näyttely esitteli Lars Levi Laestadiuksen elämänvaiheita sekä lestadiolaisuuden historiallisia vaiheita nykypäivään saakka.

Vaaran valloittajia – Ounasvaaran Hiihtoseura 70 vuotta 26.2.–27.4.1997
Lapin maakuntamuseon ja Ounasvaaran Hiihtoseuran kokoamassa näyttelyssä esiteltiin maan menestyneimpiin kuuluvan talviurheiluseuran ja kuuluisien Ounasvaaran Talvikisojen huippuhetkiä. Esillä oli myös hiihdon historiaa aina muinaisista suksityypeistä lähtien. 
 

1996

Lapin lapsen joulu 2.–29.12.1996
Joulunäyttely esitteli perinteistä suomalaista ja lappilaista joulua.

Valaita näkyvissä 25.10.–17.11.1996
Pohjoiskalottimuseon kiertonäyttely

Outoa Taigaa – epätyypillisiä Lapin kuvia 18.9.–17.11.1996
Veikko Vasaman valokuvanäyttely.
 
Jääkauden ja ihmisen jälkiä
14.6.–13.10.1996
Lapin maakuntamuseon ja Geologian tutkimuskeskuksen näyttely.

Matkalla pohjoiseen 18.6.–29.9.1996
Lapin matkailun historiaa esittelevässä näyttelyssä oli esillä varhaisten matkailijoiden tekemiä karttoja, matkamuistoja aina 1920 -luvulta eteenpäin ja 1930-luvun kesämatkailijan teltta. Näyttelyssä pyöri 45 min. mittainen kooste Suomen elokuva-arkiston Lappi-aiheisista matkailufilmeistä.

Nordlandinveneestä moottorikutteriksi 9.1.–18.2.1996
Pohjoiskalottimuseon kiertonäyttely. 

1995


Mökkejä ja maalikyliä – pohjoinen asuminen Marja Vuorelaisen valokuvissa
11.12.1995–31.12.1996Lapin maakuntamuseon ja Johtti Sápmelaččat- yhdistyksen toteuttama valokuvanäyttely.

Myllytontun tarinoita 12.11.–22.11.1995
Annikki Seppälän nukketeatterinukkeja.

Lappilainen kivi 15.6.–30.9.1995
Lapin maakuntamuseon ja Geologian tutkimuskeskuksen näyttely Lapin kivistä ja niiden hyödyntämisestä.

Muinaiskansan kaluja kesäteloilla 29.5.–18.9.1995
Mara Kiviluodon valmistamia muinaisten kulkuvälineiden ennallistuksia.

Kainuun vesimyllyt 6.–29.3.1995
Kainuun museon tuottama näyttely vesimyllyjen historiasta ja käytöstä.

 

Museo Facebookissa
badge.png
Yhteystiedot
Lapin maakuntamuseo
Pohjoisranta 4
96200 Rovaniemi

Arktikum-talon info
puh. 016 322 3260

Lapin maakuntamuseo
puh. 016 322 8589