• Palvelut
  • Hakemisto
  • A
  • B
  • E
  • F
  • H
  • I
  • J
  • K
  • L
  • M
  • N
  • O
  • P
  • R
  • S
  • T
  • U
  • V
  • W
  • V
  • Y
  • Ä
Kulttuuripalvelut

Lapin metsämuseon kokoelmat

Lapin metsämuseon kokoelmat koostuvat esineistä, arkistoaineistosta, valokuvista ja museorakennuksista. Kokoelmamme ovat syntyneet niin yksityishenkilöiden kuin suurempien organisaatioiden lahjoitettua aineistoa museollemme talletettavaksi, tutkittavaksi ja näyttelyissä esitettäväksi. Metsäalan nopea muutostahti on osoittanut, että se mitä tänään pidetään itsestäänselvyyksenä, on huomenna jo unohdettua menneisyyttä. Tämän vuoksi kokoelmia kartutetaan edelleen.

Viime vuosien aikana Lapin metsämuseo on tehnyt kokoelmien hoitoon liittyvää yhteistyötä Luston, Pielisen museon ja Nurmeksen museon kanssa. Yhteistyön tuloksena on syntynyt metsäperinne- ja museotietokanta Kantapuu. Kantapuuhun on liittynyt myös Verlan tehdasmuseo ja Ilomantsin museosäätiön Möhkön ruukkimuseon kokoelmat.

Lapin metsämuseon valokuvia säilytetään Lapin maakuntamuseon valokuva-arkistossa. Apua niin esine- kuin valokuvakokoelmien hoitoon saadaan tarvittaessa Lapin maakuntamuseon asiantuntijoilta. Lue lisää kokoelmista Lapin metsämuseon nettisivuilta.


ESINEET JA ARKISTOAINEISTO

Lapin metsämuseon esinekokoelma  koostuu pääasiassa savotoiden puunkorjuun, kuljetuksen, asumisen ja uiton esineistöstä. Kokoelmien pääaikakausi on ns. hevosaika 1870-luvulta 1960-luvulle. Kokoelmista löytyy noin 2000 esinettä, joista eräs huomattavimmista on Suomen ensimmäisellä koneellisella metsätyömaalla käytetty Samperin veturi löytyy metsämuseolta (ks.alla.)

Kokoelmia kartutetaan muutamilla esineillä vuosittain. Museomme ottaa vastaan metsäperinteeseen liittyviä lahjoituksia, niin esineitä kuin valokuvia ja arkistomateriaaliakin.

Arkistostamme löytyy mm. savotoiden tilikirjoja, palstakarttoja ja piirroksia. Lisäksi museolla on oma käsikirjasto, jota kartutetaan tarpeen mukaan. Käsikirjastoston aineisto on tarkoitettu museon omaan käyttöön, eikä kappaleita lainata ulkopuolisille.  

Sandbergin veturi
Sandbergin veturi (tunnetaan myös nimellä Samperin veturi) on eräs museomme mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä.

Vuonna 1912 perustettiin Tulppioon, Savukoskelle Suomen ensimmäinen koneellinen metsätyömaa, jonne hankittiin Amerikasta kaksi höyryveturia kuljettamaan sahatukit vedenjakajan takaisilta alueilta Kemijoen uittoon. Legendaarinen Kemiyhtiön metsäpäällikkö Hugo Richard Sandberg, ”Samperi” tilasi veturit, joiden perässä oli 5-9 rekiparia. Kuhunkin rekeen lastattiin 50-80 tukkia ja veturille jäädytettiin omat raiteet.

Konesavotta oli neljä hakkuukautta kestänyt kokeilu, jonka jälkeen veturien käyttö oli lopetettava ensimmäisen maailmansodan tuomien ongelmien vuoksi. Toinen vetureista on Lapin metsämuseossa ja toinen Savukoskella.

Lähde: Juhani Pelkonen, Nuortin konesavotta 1913-1916. Suomen historian pro-gradu –tutkielma. Tampere, 1976. ISSN 0359-8128. Lapin Metsämuseoyhdistys ry:n julkaisusarja no. 5. Julkaisua voi ostaa Lapin metsämuseolta edulliseen 2,5 euron hintaan.



LAPIN METSÄMUSEON KUVA-ARKISTO
Lapin metsämuseon kuva-arkistossa on n. 43.000 kuvaa. Arkisto sisältää vanhoja savotta- ja uittokuvia Lapin alueelta, Kemijoen Uittoyhdistyksen kuvakokoelman ja Savotta-lehden kokoelman.
Kuva-arkisto on sijoitettu Lapin maakuntamuseoon, jossa valokuva-arkistonhoitaja Suvi Harju vastaa Lapin metsämuseon valokuvien tilauksista. Valokuviin liittyvissä asioissa hänen puoleensa voi kääntyä puhelimitse 016-322 3095 tai 040 828 0600. Sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi@rovaniemi.fi  Tapaamisista on sovittava etukäteen.
Kuva-arkiston sijainti kartalla

Kantapuu on Luston, Lapin metsämuseon, Pielisen museon, Nurmeksen museon, Möhkön ruukkimuseon sekä Suomen Metsästysmuseon yhteinen digitaalinen kokoelmatietokanta, on avattu osoitteessa www.kantapuu.fi.  Kantapuu on Suomen ensimmäinen verkossa toimiva useamman museon yhteinen tietokanta ja myös sisällöltään laajin. Sen kautta voi selata ja hakea museoiden kokoelmatietoa sekä tilata kuvia.Tilaukset ohjautuvat oikeaan museoon ja kuvat toimitetaan tilaajille.

Kantapuu-tietokanta sisältää tällä hetkellä noin 40 000 valokuvaa, joista suurin osa metsäkulttuuriin liittyviä. Lisäksi tietokannassa on jo jonkin verran esinekuvia taustatietoineen sekä muuta kulttuurihistoriallista aineistoa. Tietokanta kasvaa nopeasti sitä mukaa kun digitointi etenee sekä myös uusien yhteistyötahojen kautta.

Kantapuussa mukana olevien museoiden kokoelmien saavutettavuus paranee olennaisesti, kun kokoelmia voivat verkossa käydä tutkimassa kaikki kiinnostuneet. Kantapuu palvelee hyvin myös kuvien ammattikäyttäjiä, mm. kustantajia ja muita julkaisujen tekijöitä, av-ohjelmien tuottajia, tiedotusvälineiden edustajia, tutkijoita ja markkinointiviestinnän parissa työskenteleviä.


MUSEORAKENNUKSET

Lapin metsämuseon alueelle on siirretty metsäkämppiä ja muita rakennuksia Lapin eri kolkista. Jokaisella kämpällä, tallilla ja saunalla on oma mielenkiintoinen tarina kerrottavana.
Suuri osa museomme voimavaroista -lähinnä taloudellisista- menee museorakennusten ylläpitoon ja korjaukseen. Lähes joka vuosi joudumme tekemään kattojen korjauksia, perustusten vahvistuksia tai seinähirsien korjausta. Museorakennukset tarkistetaan vuosittain perustuksista kattoon saakka ja mahdollisiin ongelmiin pyritään tarttumaan jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Kämppäelämä alkaa olla jo mennyttä. Nykyisin metsissä työskentelevät miehet kulkevat kotoa käsin, eikä kämpille enää ole tarvetta. Museomme tärkeä tehtävä on säilyttää tietoa tästäkin asumismuodosta tuleville sukupolville.Seuraavassa pieni katsaus muutamaan museoalueellamme sijaitsevaan rakennukseen.

Ahmakuusikon kämppä on siirretty Hirvaalta Rovaniemen maalaiskunnasta. Tämä kaksipäinen kämppä on rakennettu 1950-luvulla. Kämppään pystyi majoittamaan viisikymmentä miestä, 25 miestä kumpaankin päähän. Lisäksi kämpässä oli erilliset kuivaushuoneet, keittiö ja emäntien majoitustila.Tällä hetkellä Ahmakuusikon kämppä toimii museoalueen info- ja lipunmyyntipisteenä. Ahmakuusikossa pidetään yhdistyksen kokoukset ja emäntien makuusoppi on muuntunut museontyöntekijän työhuoneeksi.

 

 

 

Vuonna 1947 tuli voimaan ns. kolmas kämppälaki, joka velvoitti työnantajia huolehtimaan metsätyöntekijöiden majoituksesta entistä paremmin. Jokaisella miehellä tuli olla mm. oma kaappi henkilökohtaisia tavaroita varten.



Ajomiesten kämppä edustaa 1910-1920-luvun kämppäasumista, tosin tämä kämppä on vuonna 1969 rakennettu rekonstruktio. Alkuperäisiä 1900-luvun alun metsäkämppiä ei juurikaan ole säilynyt, koska metsätyöporukat itse rakensivat asuinkämppänsä nopeasti alkeellisin menetelmin yhden talven käyttöä varten, jonka jälkeen kämpät hylättiin lahoamaan metsään.
Rakennustyyppi on kämppäasumisen alkuvaiheilta, mutta se edustaa kuitenkin jo parempaa asumistasoa kuin alkeelliset, puolittain maahan osittain kaivetut metsäsaunat. Kämpän ylellisyyksinä ovat lasi-ikkuna ja ruokapöytä. Saunaa ja käymälää sen yhteydessä ei ollut. Kämpässä asuttiin erämaassa talviolosuhteissa, jolloin ulkona paukkuivat pakkaset ja rakennus oli hankien ympäröimä. Ajomiesten hevoset yöpyivät joko kuusien tai kämpän seinustalle asetettujen havujen suojissa.

 

 

 

Yhdessä kämpässä asui talven yli noin 3-4 hevoskuntaa, ja yhteen hevoskuntaan kuului noin neljä miestä.  Miehet nukkuivat ns. peskoilla vieri vieressä, eikä työvaatteille ollut erillistä kuivaustilaa.  

 Ajomiesten kämpän sisäkuva


Koivun uittopirtti oli alun perin Kähkösen uittopirtti Kemijoen varressa Tervolassa Koivun kylässä. Pirtin on rakennuttanut 1904 Kemiyhtiön metsäpäällikkönä ja Kemijoen Uittoyhdistyksen uittopäällikkönä toiminut Hugo Richard Sandberg uiton monivuotiseksi tukikohdaksi. Rakennuksessa oli alusta asti puhelin, jonka avulla seurattiin tarkasti pääväylän uiton kulkua.
Uittopirtti palveli alkuperäisessä tarkoituksessaan aina vuoteen 1961 saakka, jolloin se Ossauskosken voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä myytiin Kemijoki Oy:lle. Tämä taas lahjoitti rakennuksen Lapin metsämuseolle 1963. Rakennus oli tuolloin parhaiten Lapissa säilynyt vanhanajan uittopirtti, ja se lahjoitettiin museolle kaikkine rakennuksineen ja kalustoineen. Museoon tästä kokonaisuudesta pystytettiin pirtin lisäksi venekatos 1965-1966.

 

Vanhimpien uittopirttien arkkitehtuurin esikuvat löytyvät teollisuusarkkitehtuurista. Alkuperäisellä valkoisella ulkovärillä haluttiin korostaa uittopirttien erityisluonnetta, myöhemmin rakennus punamullattiin. Uuden teollistuneen ajan symboleina uittopirtit tukivat puutavarayhtiöitä, jotka taistelivat oikeudesta uittaa puuta Kemijoessa  lähes luontaistaloudessa eläneiden lohenkalastajien kanssa.

(Ks esim. Snellman, Hanna. Tukkilaisen tulo ja lähtö -Kansatieteellinen tutkimus Kemijoen metsä- ja uittotyöstä. Pohjoinen, 1996.)