• Palvelut
  • Hakemisto
  • A
  • B
  • E
  • F
  • H
  • I
  • J
  • K
  • L
  • M
  • N
  • O
  • P
  • R
  • S
  • T
  • U
  • V
  • W
  • V
  • Y
  • Ä
Kylät ja kaupunginosat
Sonka

Näkymä SonkajärvelleSonka on yli 200 asukkaan kylä, joka sijaitsee Sonkajärven rannalla lukuisten vaarojen keskellä, 32 km Rovaniemen keskustasta Pellontie varressa. Kylään kuuluvat myös Palojärvi, Mäntyjärvi ja Typpyrä.

Luonnonkauniin Sonkajärven rannalla kunnan omistamalla maa-alueella Oittolan rannassa on kota, kesäteatterialue, laavu, veneenlaskupaikka ja uimaranta. Sonkakivalon näköalapaikalta Möötikkärakalta aukeaa hienot näköalat Sonkajärvelle ja lähitienoolle. 

 Songan kylätalo   Oitolanrannan kota - Sonka 
Songan kylän historiaa
banneri_Sonkajärvi.jpgEnsimmäiset maininnat ounasjokilaisten kalavesistä Sonka-, Mänty- ja Nuorajärvellä löytyvät vuodelta 1742. Mutta lappalaisten tiedetään kalastaneen ja metsästäneen nykyisen Songan kylän alueella jo ainakin 1500- ja 1600-luvuilla. Lappalaiset asuivat turvekammeissa ja asuinkodissa järven rannalla. Ensimmäistä taloa saatiin kuitenkin odottaa vuoteen 1801, jolloin Sonkajärven talo perustettiin.

Asutuksen vakiinnuttua Sonka ja sen ympäristökylät olivat todellisia erämaakyliä Maantietä ei ollut, ja Rovaniemen krikolle kuljettiin kesäisin kävellen ja veneellä sauvoen, talvisin hiihtäen ja hevosella.

Tien rakentaminen erämaahan aloitettiin 1920-luvulla. Tienteko Sinetästä Raanujärvelle uhkasi kuitenkin päättyä Jouttijoelle, ilmeisesti rahanpuutteeseen. Kansanedustaja Janne Koivuranta ryhtyi kuitenkin vauhdittamaan tiehanketta kutsumalla valtioneuvoston jäseniä vierailulle. Koivuranta kävelytti ministereitä Raanujärveltä metsien kautta Sonkaan, osoittaen näin tien tarpeellisuuden. Tietyöt käynnistyivätkin nopeasti ministerivierailun jälkeen.

Songan alueen kylissä ei alkuun ollut kauppoja, vaan taloista saattoi ostaa yleisimpiä tarvikkeita kuten suolaa, sokeria, pikilankaa yms. Kiinteiden kauppojen myötä valikoimat moninkertaistuivat ja kauppamatkat Rovaniemelle vähenivät.

Sonkalaisille kalastus ja metsästys olivat tärkeä osa ruokataloutta pitkälle 1900-luvulle. Myös oravannahkojen myynti antoi taitavalla pyytäjälle merkittäviä tuloja.

Sonkalaiset tunnettiin kovina työntekijöinä. Monesta talosta isäntä ja hevonen, jos sellainen oli, kulkivat talvisin työssä usein kaukanakin kotoa. Silloin talojen emännät joutuivat selviämään yksin, joskus isonkin lapsikatraan kanssa. Keväisin uitto oli huomattava kyläläisten työllistäjä.

Kansakoulu alkoi toimia Songan kylällä vuonna 1926 Juho Kempen talossa ja kaksi vuotta myöhemmin valmistui koulutalo nykyiselle paikalleen. Rakennus on nykyisin yrityskäytössä ja toimii matkamuistojen valmistus- ja varastotilana.

Teksti on lyhennetty Teuvo Kariniemen Songan ja ympäristön kyläsuunnitelmasta (1999).

Pieni tarina

1800-luvulla neljä sonkajärveläistä veljestä, Mikko, Niilo, Frederik ja Jussi, muodostivat omasta aloitteestaan Songan kylään oman hallinnon ja järjestyksen kaikkea sitä ”riethautta vasthan”, joka oli leviämässä ennestään rauhalliseen kylään.

Kylän päämieheksi eli kuninkaaksi huudettiin Mikko, vankka ja ”friski” mies, kova työntekijä, rehellinen ja ”toimhen paneva”, jonka kerrottiin veisaavan korkealla äänellä.

Niilosta, joka osasi ”kirioitustaki”, tehtiin sihteeri. Hän oli luonteeltaan hienostuneempi, ahkera ja säästäväinen. Hänen tehtävänään oli pitää mm. ”pesäkiriotukset”, kuten hänen vuoden 1880 kirjoituksensa ”Tittelismies, nikkari, poropaimen Johan Juhanpoika Kuuriströmin jälkeen” osoittaa.

Frederik eli Hentto oli arvoltaan ”Pleise”. Hentto oli sopeutuvainen huvipuolen edustaja, pelimanni ja soittaja, joka oli hankkinut itselleen markkinoilta italialaisen veivipelin.

Jussia, veljeksistä nuorinta, kutsuttiin Roomanniksi, ja hänen tehtävänsä oli toimia eräänlaisena yleismiehenä.

Lähteet:
Leena Satta (Aspegren): Songan kylän historiaa (1961)
Hannu Tuisku: Maanselän laidalla (1986)