• Palvelut
  • Hakemisto
  • A
  • B
  • E
  • F
  • H
  • I
  • J
  • K
  • L
  • M
  • N
  • O
  • P
  • R
  • S
  • T
  • U
  • V
  • W
  • V
  • Y
  • Ä
Kylät ja kaupunginosat
Nivankylän historiaa ja kyläkuvausta

Nivankylä sijaitsee n. 10 km Rovaniemen kaupungin keskustasta pohjoiseen. Nauhamainen kylä sijoittuu Ounasjoen molemmille puolille. Luultavasti kylä on saanut nimensä Niva-nimisestä talosta. Silloisten maakirjojen mukaan talo jäi autioksi 1669. On myös esitetty, että nimi tuli Ounasjoen kapeikosta, jossa veden ollessa korkealla, oli voimakkaita pyörteitä aiheuttava virta eli niva.

Joki oli ensimmäinen varsinainen kulkureitti ennen kuin 1880-luvulla alettiin rakentaa Rovaniemi-Kittilä tielinjaa. 1887 tie oli valmis Sinettään saakka ja seuraavana vuonna jo Kittilän rajoille asti. Tasoltaan se vastasi kärrytietä. Sen kunnossapitoon joutuivat ottaman osaa ne tilat, joille oli asetettu manttaali. Kun osa tien kunnossapidosta ei sattunut omalle kohdalle, niin jotkut talollisista joutuivat käymään korjaustöissä aina Marraskoskella saakka. Itsenäistymisen jälkeen tienpidosta vastasi valtio. Ensimmäinen auto, jonka omisti Kemi-yhtiö, tuli Nivankylään 1916.

Jo 1778 maaherra oli määrännyt asetettavaksi kestikievareita ja kyytitaloja matkustamisen helpottamiseksi Ounasjoenkylään. Kievarikyyditystä Nivankylässä oli n. 150 vuoden ajan. Kun Rovaniemelle hankittiin höyrylaivat Viiri ja Vanttaus, ne liikkuivat korkean veden aikana aina Tapionkylään saakka. Matalammalla vedellä päätepaikkana oli Nikkilän ranta Nivankylässä.

Arkeologisten löytöjen perusteella on päätelty, että jo 7000 vuotta sitten Nivankylän alueelle asettui tilapäisesti kivikautista väestöä. Ensimmäiset Nivankylän talot kuuluivat Rovaniemen kylään, jossa vuonna 1543 oli yhteensä 15 taloa. Yksi niistä oli Nikkilän ja toinen mahdollisesti Nivan talo. Vuoden 1654 maakirjassa on em. talojen lisäksi mainittu Rahkon ja Poikilan talot. Tuolloin talot kuuluivat Ounasjoen kylään. Nivankylä on aikoinaan ollut sukujen ja sukutalojen historiaa. Edellisten lisäksi vanhoja sukuja ovat mm. Hiukka, Luusuanniemi, Heliste, Kovala ja Tuiskunmäki.

Kylän vanhin asukas on veroluetteloon 1599 merkitty Niilo Ollinpoika Nikkilä. Nikkilän talossa oli vuoden 1626 veroluettelon mukaan 29 eläintä ja kolmen tynnyrin alaan (n. 1,5 ha) kylvöviljaa. On oletettu, että tuon ajan nivakyläläinen omisti karjaa ja maata, sillä astutuksen vakiintuessa ja väestön lisääntyessä metsästys- ja kalastuselinkeinosta siirryttiin vähitellen maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Sitä vauhditti myös riista- ja kalavesien riittämättömyys elinehtojen turvaajana.

Katovuosina tuo metsästys- ja kalastustaito oli mitä kullanarvoisin. Mainittakoon, että pohjoisten vesien kuivattu hauki oli joskus ollut kova etelän markkinoiden kauppatavara. Kullakin kylällä ja talolla oli omat "haukijärvensä". Lohi oli arvokala, jonka vuoksi oli tultu jokivarsille. Nivankylässä on ollut talojen yhteisiä lohipatoja mm. Lapinväylässä, Hiukanväylässä ja nivassa. Viimeiset suuret lohikesät olivat 1940 -luvulla ennen Isohaaran padon rakentamista.

Ennen sotia talojen miesväki meni yhdellä tai kahdella hevosella savottaan, kun talviaikana niistä sai melkoisen lisäansion. Savotat alkoivat marras-joulu-kuussa ja kestivät maalis-huhtikuuhun. Kemijoen Uittoyhdistys perustettiin 1901, ja siitä muodostuikin nivankyläläiselle merkittävä leivän lisä. Nivankylässä oli uiton vastuu jo ennen uittoyhdistyksen perustamista. Vastuunpuoli ulottui Kuusisaaren törmästä aina Vesalan talon rantaan. Tukkisuma saattoi olla koko Lapinväylän pituinen. Nivalla suoritettiin myös erottelua. Viimeisin tapahtui 1932. Uitonpirtti rakennettiin Nivankylään 1929. Siinä oli kauppa ja vakituinen poliisikin.

Ensimmäinen yksityinen kauppa oli alkanut vuoden 1920 loppupuolella Albert Nikkilän talon pikkupuolella. Isäntä Yrjö Hiukka avasi sekatavarakaupan 1930 ja samaisessa paikassa oli myös postipysäkki. Rovaniemen Osuuskauppa avasi sivumyymälän 1946. Tällä hetkellä kylässä ei ole kauppaa eikä postiakaan.

Poronhoitoa harjoitettiin kylittäin ennen paliskuntatoiminnan vakiintumista. Poro oli sekä tärkeä lihantuottaja että kulkuneuvo ennen kuin matkanteko talvella tapahtui hevosvoimin. Historiassa mainitaan toisena paliskunnan nimenä Nivan paliskunta, jossa osakkaina olivat Poikajärvet, Hiukat, Nikkilät, Suutarit ja Vuomat. Myöhemmin Nivan ja Suikin palkiskunnat yhdistyivät Poikajärven paliskunnaksi. Tarkkoja tietoja ei ole ollut Nivankylän talojen poromääristä. Monet niistä on myynyt karjansa ja poromerkkinsä. Kylällä on edelleen merkittävää poronelinkeinoa. Osa siitä on matkailun palveluksessa.

Vuosisadan vaihteessa toimi kiertokoulu. Kylässä, josta muodostui oma lukukuntansa, kiertokoulua käytiin kolme viikkoa kerrallaan. Rasitus jaettiin tuolloin kolmelle talolle. Oppivelvollisuuslain tultua voimaan kylässä heräsi valtava innostus oman koulun saamiseksi. Sitä ennen lapset olivat käyneet koulua Ylikylässä. Kansakoulu alkoi 1926 vuokratiloissa, mutta jo 1929 juhlittiin oman koulun avajaisia. Koulu on aluksi yksiopettajainen ns. supistettu kansakoulu, jossa alaluokat kävivät oman osansa syksyisin ja keväisin, muut luokat taas talvella. Vanha kyläkoulu säilyi sodassa ja sen viereen on valmistunut toinen koulurakennus. Kirjasto oli alun perin koulun yhteydessä, muitta tällä hetkellä se on Nivantuvassa.

Sodat ovat jättäneet kylään monet jälkensä. Kevättalvella 1918 vapaussotaan osallistui jonkin verran Nivankylän miehiä valkoisten puolella mm. Tornion ja Tervolan taisteluissa. Sen jälkeen heitä oli Tornionjokivarressa rajavartioston palveluksessa.

Valtioiden suhteiden kiristyessä tapahtui yleinen liikekannallepano 10.10. 1939, jonka kutsumana Nivankylän asepalveluksen suorittaneet miehet osallistuivat ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Sodan syttyminen muutti myös nivankyläläisten elämän. Kaupungin asukkaita tuli pommituksia pakoon. Albert Nikkilän päärakennus oli talvisodan ajan maaherra Kaarlo Hillilän yksityisasuntona. Rovaniemen suojeluskuntapiirin esikunta oli sijoittunut kansakoululle. Luonnollisesti lapsilla oli koulusta vapaata. Uutisia käytiin kuuntelemassa taloissa, joissa oli radio.

Kun suomalaiset olivat lopettaneet sotimisensa, muualla Euroopassa alkoi tapahtua. Syyskuussa 1941 ilmestyivät ensimmäiset saksalaiset sotilaat, joista osa majoittui Nivankylän taloihin. Kyläläiset kokivat heidän läsnäolonsa turvalliseksi, kun Suomessa elettiin eräänlaista painostuksen aikaa. Edessä olivat rajut sodan käänteet, kun rauha jouduttiin tekemään kovilla ehdoilla.

Monikaan ei olisi uskonut, että sota levisi Nivakylänkin tantereille. Väki joutui evakkoon, eikä paluusta oltu varmoja. Kotiin palattua väki joutui toteamaan, miten saksalaisten toimesta suuri osa kylän rakennuksista oli poltettu. 50 asumuksesta 19 oli palanut. Tilanne oli kuitenkin paljon parempi kaupungin tuhoon verrattuna. Aikanaan Nivankylän miehet palasivat siviiliin ja uusi elämä kylässä elpyi vähitellen. Vuodet 1945–1946 olivat vilkasta jälleenrakentamisen aikaa.

Petromaksien ja öljylamppujen aika kesti Nivankylässä aina vuoteen 1949 saakka. Silloin saatiin sähkölinja kylään saakka. Vesi nostettiin aluksi talokohtaisista vintti- tai veivikaivoista. Kylän ensimmäinen vesijohto oli Koposen tilalla, jonne vesi johdettiin Tuiskuvaarassa olevasta lähteestä. Vesiosuuskunta perustettiin 1960-luvun alussa, jolloin vesi johdettiin muoviputkea pitkin Harri-vaaran lähellä olevasta lähteestä. Rovaniemen maalaiskunnan toimesta verkostoa laajennettiin myöhemmin, kunnes vesi- ja viemäriverkko rakennettiin kokonaan uudelleen.

Ensimmäinen puhelin Nivankylään saatiin 1920, kun Kemijoen Uittoyhdistys vedätti johdot joen yli uiton kymppinä työskennelleen Emil Lanton taloon. Meni pitkän aikaa, ennen kuin kylään saatiin lisää puhelimia. Posti- ja lennätinlaitos edellytti 7-8 tilaajaa, ennen kuin se ryhtyi yhdistämään johtoja yksityisiin asumuksiin. Kun sodan jälkeen Ounasjoen kyliin tuli vain yksi johto, Nivankylässäkin oli vain yksi puhelin. Numeroita ei tarvittu, koska kylät erotettiin toisistaan soittomäärällä. Nivankylään tulevassa puhelussa oli yksi soitto, Sinettään menevässä kaksi ja Tapionkylään tarkoitetussa kolme soittoa.

Radio oli vielä 1930-luvulla ylellisyyttä. Lähetyksiä käytiin joukolla kuuntelemassa niissä taloissa, joihin tämä ihmevekotin oli hankittu. Sodan aikana radioita hankittiin moniin taloihin, koska sitä kautta maailman tapahtumista saatiin ajankohtaista tietoa. Kun sähköä ei aluksi ollut, radiot olivat paristokäyttöisiä. Televisio näkyi Nivankylässä 1960-luvulla, kun Ounasvaaralle rakennettiin linkkimasto.

Postipysäkki saatiin Nivankylään 1927. Se sijaitsi Janne Hiukan talossa, jonne kyläläiset toivat kirjeensä ja lähetettävät pakettinsa sekä josta he hakivat postinsa. Posti siirtyi myöhemmin kylän ainoaan kauppaan. Nykyään posti kannetaan asukkaiden omiin laatikoihin.

Lähde: Yrjö Nikkilä, Nivankylä - kylä vaarojen ja väylien. ISBN 952-90-1812-6

Liitetiedostot ja formaatit