• Palvelut
  • Hakemisto
  • A
  • B
  • E
  • F
  • H
  • I
  • J
  • K
  • L
  • M
  • N
  • O
  • P
  • R
  • S
  • T
  • U
  • V
  • Y
  • Ä
Kylät ja kaupunginosat

Alakorkalon historiaa

Alakorkalon seudulla asutusta on ollut jo n. 5000 vuotta eKr. Asutus on aina keskittynyt kulkureittien varrelle ja Alakorkalossakin asutusta oli aluksi lähinnä Kemijoen varressa. Pisimpään asuttu paikka on Valajaskosken niska. Niskanperän esihistorialliset tutkimukset saivat sieltä alkunsa, kun Pauli Niska (nykyinen Pahtaja) löysi lokakuussa 1934 kotitalonsa läheltä pienen hiontakiven ja hirvenpääkoristeisen punaliusketikarin. Sen jälkeen siellä aloitettiin kaivaukset ja nykyisin paikalla on Niskalan kivikautisen asuinpaikan esittelytaulu ja Valajaskosken muistomerkki

Niskalasta on luetteloitu n. 60 000 esinettä, teelmää ja sirua. Silti todennäköisistä muinaisista asuinpaikoista on Niskalassakin tutkittu vain osa.

Alakorkalossa ja Niskanperällä on siis paljon merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta. Se, miten näitä kohteita voisi matkailullisesti ja elinkeinollisesti hyödyntää, on vielä kartoittamatta. Paikallisille asukkaillekin tämä alue on vielä tuntematonta historiaa.

Kansanperinteen mukaan eräs piispa olisi ammoin matkallaan ruokaillut Valajaskosken rannalla olevalla laakealla, aivan syvän veden ääressä olleella noin 2,5 x 3 m laajuisella kivellä, jota sen vuoksi on sanottu piispanpöydäksi. Piispa olisi matkallaan karkottanut myös vuorenpeikkoja ja hiienväkeä, joita uskottiin asustavan Pahtajan kallioissa. Mitään historiallista vahvistusta sen enempää piispalle kuin vuorenpeikoillekaan ei kuitenkaan ole löytynyt, mutta tällaiset kertomukset ovat kuitenkin osa paikallishistoriaa ja perinteitä.

Ensimmäiset pysyvät asukkaat tulivat verotietojen mukaan kylälle 1500-luvun puolessa välissä. Varsinaisen kylän syntyminen on ollut kuitenkin hidas prosessi. Esimerkiksi 1850-luvun isojaossa Korkalon kylässä taloja oli 7. Olot olivat karut ja katovuosia oli usein. Maa- ja metsätalous sekä kalastus olivat yleisimmät elinkeinot.

Nämä elinkeinot olivat pääelinkeinoina pitkään ja vasta sotien jälkeen jälleenrakentamisen myötä ammattijakautuma alkoi monipuolistua. Vaikka kylässä oli vähän aikaa muutama tuotannollinenkin yritys, niiden vaikutus jäi vain hetkelliseksi. Työpaikat olivat yhä useammin silloisessa Kauppalassa, ja Alakorkalossa sijaitsi vain asunto. Asutus alkoi keskittyä Kemintien tuntumaan, koska siitä oli kauppalaan toimivat linja-autoyhteydet. Varsinaiselle Niskanperälle syntyi vain vähän uutta asutusta.

1950-luvun puolivälissä oli varsinaisia asukkaita 250 – 300 henkeä. Niskanperällä on ollut oma kauppa 1930-luvulta lähtien ja postikonttori oli Aaro Tarkiaisen kiinteistössä vuodesta 1972 lähtien. Kauppa lopetettiin vuonna 1989 ja posti 1990.

Alakorkalon kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1927 Yliniskan pirtissä ja kylän uusi koulu rakennettiin vuonna 1957. Koulu rakennettiin samanlaiseksi kuin useat muut maalaiskunnan koulut tuohon aikaan. Kaksikerroksisen kivirakennuksen toisessa päässä olivat opetustilat ja toisessa päässä opettajien ja talonmiehen asunnot.  Koulun oppilasmäärä on pysynyt vuosien varrella tasaisesti noin 60 oppilaan tuntumassa. Koulua remontoitiin 1990-luvulla ja tuolloin rakennettiin erillinen liikuntasali. Asukasmäärän ja etenkin lapsiperheiden määrän kasvaessa koulun tilat alkavat käydä liian ahtaiksi. Tämä on poikkeuksellista kehitystä Lapin läänin kylissä.

(Lähde: Annanpalo, Heikki 1997: Alakorkalon ja Niskanperän historiikki)