• Palvelut
  • Hakemisto
  • A
  • B
  • E
  • F
  • H
  • I
  • J
  • K
  • L
  • M
  • N
  • O
  • P
  • R
  • S
  • T
  • U
  • V
  • Y
  • Ä
Kylät ja kaupunginosat

Korkalovaaran historia

 
Mitä Korkalovaara tarkoittaa?

Korkalo, Korkalovaara, Korkaloniemi (Korkkala 1594, Korkalo 1551, vrt. lpR kuor’kui, kuorku tarkoittaa kivistä epätasaista maata). (Lähde: Jouko Vahtola, Torniojoki- ja kemijokilaakson asutuksen synty – nimistötieteellinen ja historiallinen tutkimus).

 

Korkalovaaran ensimmäinen osa-alue liitettiin Rovaniemen kauppalaan 1.1.1957. Alueen pinta-ala oli n. 4 neliökilometriä. Seuraava liitos tapahtui 1.1.1964 Rovaniemen saatua kaupungin oikeudet 1.1.1960. Korkalovaaran jatkeeksi liitettiin yli kymmenen neliökilometrin alue. Louhikkotie ja Vanamokatu olivat ensimmäiset kaava-alueet uusilla liitosalueilla. Kaava vahvistui 1966. Korkalovaaran kaavoitusta varten tehtiin kaavarunkoluonnos ja asemakaavoitus saatiin pääosin valmiiksi vuoden 1983 aikana. Erityispiirteinä mainittakoon alueella keskeisesti sijaitseva Vaaranlampi ja Vaaranlammen koulu, jonka ympäristön kaavoitus sijoittui hyvin valtakunnallisissa kaavataloustesteissä.

Korkalovaaran kappeli on keskeinen kohtaamispaikka Hillapolun palvelukeskuksen kupeessa. Oulun koulu arkkitehtuuria edustava Pekka Littowin suunnittelema kappeli on kilpailun tulos ja myös turistinähtävyys. Puolustusvoimien asuntoalue Evakkotie 75 on Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema korkeatasoinen rivitaloalue. Leimaa antava ja kauas näkyvä maamerkki on vielä Karinrakan vesitorni, joka muodoltaan muistuttaa kotaa. Se on myös kilpailun tulos. Vanhan kaatopaikan päälle kaavoitettu hiihtokeskus ei ole toteutunut.    (lähde:Marita Suikki)


Mäntyvaara 


Mäntyvaaran virkistysalueen osayleiskaava vahvistettiin ensimmäisten joukossa (Suomessa) vuoden 1979 lopulla. Erityisenä ylpeyden aiheena on Kuninkuusravien mitat täyttävä suomen pohjoisin ravirata. Alueella on myös moottoriurheilualue. Mäntyvaaran kaatopaikalle on uusi sijoituspaikka Ranuantien varressa.


Teollisuusalue 


Alueen eteläpuolella oleva Heposuon alue joutui kaavoituksen alle 1985. Alueella sijaitsee kaupungin varikko ja uutta teollisuusaluetta on syntynyt huomattavasti. VR:n ratapiha veturitalleineen sekä ns. Jääskeläisen alue suojeltuine VR:n asuin- ja seisakerakennuksineen ovat huomion arvoisia kohteita.


Korkalorinteen historia

(Lähde:Päivi Lukkarinen, Aalto Lapissa)

Rovaniemen kauppala kärsi asuntopulasta vielä 1950-luvun puolivälissä, kun vilkas rakennustyö ja taloudellinen kehitys olivat tuoneet alueelle aiemman väestön ja siirtoväen lisäksi runsaasti uusia asukkaita. Kauppalanjohtaja Lauri Kaijalainen näki asuntopulan erääksi ratkaisuksi Espoon Tapiolassa toteutettavan mallin ja pyrki edistämään kauppalassa Tapiolan esikuvan mukaista alueellista asuntorakennustoimintaa. Syksyllä 1956 Rovaniemen kauppalanhallitus hyväksyi Kaijalaisen esityksen alueellista asuntorakentamista Korkalovaarassa koskevan selvityksen hankkimisesta. Samalla se päätti antaa tehtävän Alvar Aallolle.

Suunnitelma edistyi ripeästi ja Aallon toimisto teki marraskuussa laajemman alustavan suunnitelman, joka käsitti kolme erillistä asuntoaluetta. Nämä oli tarkoitus liittää toisiinsa kokoojakadun avulla. Suunnitelmassa toteutettiin kauppalan ja Asuntosäätiön yhteistyönä ainoastaan Korkalorinteen alue. Alue sai nimekseen Korkalorinne kauppalavaltuuston päätöksellä. Sopimus Asuntosäätiön kanssa allekirjoitettiin talvella 1957. Sopimuksen mukaan kauppala sitoutui varaamaan Asuntosäätiön suunniteltavaksi ja toteutettavaksi kauppalan alueella olevan Korkalorinteen alueen, jonne rakennettaisiin Alvar Aallon suunnittelema vaihtelevasti kerrostaloja sekä rivi- ja ketjutaloja sisältävä puutarhakaupunkimainen asuntoalue. Kauppala sitoutui suunnittelemaan ja toteuttamaan tarvittavat tiet ja kunnallistekniikan. Asuntosäätiön tehtävänä oli suunnitelmien hankkiminen sekä rakentamisen rahoituksen järjestäminen. Korkalorinteen rakennukset tehtiin aravalainoin. Asuntoa tarvitsevien tilannetta helpotti asuntosäästöjärjestelmä, joka yleistyi maassamme vasta myöhemmin.

Korkalorinteen asuntoalueen toteuttaminen ei ollut itsestään selvää Rovaniemellä, jossa asuminen sodan jälkeen oli vielä laajalti puutteellista. Kesällä 1957, kun kauppalanvaltuusto käsitteli Korkalorinteen kunnallistekniikan rakentamista, oli valtuustossa myös määrärahojen varaamista vastustavia ääniä. Ihmeteltiin esimerkiksi, miksi kauppalan keskeisimmillä osilla, joilla jo vuosikymmenet oli odoteltu vesijohtoverkostoa jouduttiin yhä odottamaan, kun ”kiirehditään rakentamaan vesi- ja viemärijohtoja jäniksille ja ketuille”. Ajan oloissa ymmärrettävä vastustus näyttää kuitenkin olleen vähäistä, ja jo tehdyn sopimuksen velvoitteet saivat voiton. Rakennushanketta perusteltiin myös työllisyysnäkökohdilla. Asemakaavan muutos hyväksyttiin kauppalanvaltuustossa ja kaava vahvistettiin lokakuussa 1958.

Korkalorinne toteutettiin alun perin suunnitellusta järjestyksestä poikkeavasti. Rakentaminen aloitettiin Sompiontieltä, jonka varrelle toteutettiin kerrostalo Rakovalkea ja rivitalo Korkalo sekä lämpökeskus ja myymäläkeskus. Työt alkoivat heinäkuun alussa 1958. Korkalorinteen asuntoalueen peruskiven muuraustilaisuus pidettiin lokakuussa 1958. Paikalla olivat Asuntosäätiön ”herrat”, muun muassa Heikki von Hertzen. Aalto ei sairauden vuoksi päässyt tilaisuuteen. Harjannostajaisia vietettiin marraskuussa. Alvar Aalto kävi Rovaniemellä joulukuun lopulla. Työmaapäiväkirjan mukaan Aalto tarkasteli pääasiassa rakennusten ulkopuolia ja korkeusasemia ja oli niihin tyytyväinen. Rakennustyöt valmistuivat kesällä ja syksyllä 1959.

Toisessa vaiheessa toteutettiin rivitalo Lapinjänkä ja kerrostalo Poroelo. Tanhuantielle ja Poroelontielle toteutetut rakennukset valmistuivat keväällä ja kesällä 1960. Rakovalkean ja Poroelon niveleksi alun perin ajatellun saunan sijasta suunniteltu puurakenteinen pyörä- ja urheiluvälinesuoja ”Rakoelo” rakennettiin todennäköisesti samana kesänä.

Kolmannessa vaiheessa Keskitielle toteutettu rivitalo Karpalo valmistui kesällä 1961. Alueelle pystytettiin lisäksi kuusi autotallia 1960-luvun alkuvuosina väliaikaisin rakennusluvin. Asunto-osakeyhtiöiden toimesta toteutettujen autotallien suunnitelma pohjautui hyvin karkeasti muunneltuun Aallon luonnospiirustukseen.

Kaikkia alkuperäissuunnitelman rakennuksia ei toteutettu. Lämpökeskuksen laajennusosan rakentaminen pysähtyi rahoitusongelmiin, alueen eteläosan yksikerroksiselle 5-perheen rivitalolle ei ollut 60-luvun alussa tarpeeksi kysyntää ja tontille rakennettiin uusien suunnitelmien pohjalta yksikerroksinen rivitalo vuonna 1989. Alueen eteläosan viittä omakotitalomaista kolmen perheen rivitaloa ei niitäkään rakennettu pohjavesiongelmien ja uusien liikenneratakisujen vuoksi. Lastentarhalle ei vielä 60-luvun puolivälissä ei vielä ollut ”ilmennyt tarvetta”. Toteuttamatta jäivät myös Korkalorinteen yhteyteen ajatellut, samaa puutarhakaupunkiperiaatetta noudattavat lähiöt. Vielä 30 vuotta myöhemmin von Hertzen –joka tosin antoi toteutuneelle osalle täyden tunnustuksensa - suri alueen jäämistä torsoksi ja elätteli toivoa sen kasvattamisesta. Muu Korkalovaara rakennettiin kuitenkin tyypilliseksi elementtilähiöksi.

________________________________________
Suuret kiitokset Jouko Vahtolalle, Päivi Lukkariselle, Marita Suikille. Erityiskiitos Jukka Peltoselle/Lapin maakuntakirjastolle materiaalin etsimisestä ja toimittamisesta.