Syömishäiriöt

Syömishäiriöissä sekä keho että mieli ovat häiriötilassa. Taustalla on usein henkistä pahoinvointia, joka ilmenee poikkeavana käyttäytymisenä suhteessa ruokaan, painoon ja liikuntaan. Syömishäiriöisen minäkuva on usein vääristynyt. Hän saattaa pitää itseään lihavana, vaikka vaatekoko, peili ja kaverit kertoisivat ihan muuta.

Syömishäiriö ei synny hetkessä. Aluksi saattaa jopa vaikuttaa, että syömishäiriöinen on entistä terveempi, reippaampi ja urheilullisempi. Hän on ihailtavasti lisännyt liikuntaa ja valitsee mieluummin salaatin kuin hampurilaisaterian. Syömishäiriö kuitenkin tiukentaa otettaan ihmisestä ja muiden ihailu vain ruokkii sitä. Erotuksena terveellisiä elämäntapoja noudattavasta, syömishäiriöinen ei ole valinnut toimintamalliaan, vaan kyse on sairaudesta. Sairastunutta ei voi käskeä lopettamaan oireilua, vaan hän tarvitsee lähes aina ammattiapua ja tukea läheisiltä.

Yleisimmät syömishäiriön muodot ovat anoreksia ja bulimia. Anoreksiasta kärsivä välttelee syömistä ja säännöstelee sitä sekä on lisännyt urheilua merkittävästi. Bulimiassa toistuvat ahmimiskohtaukset, joita seuraa oksentaminen, paasto tai ulostuslääkkeiden käyttö. Myös muunlaisia syömishäiriöitä on olemassa. Jos luonnollinen päivärutiini muuttuu syömiseen liittyvien asioiden vuoksi, siihen liittyy pakkoa, hallinnantunteen menettämistä, pelkoa, kieltäytymistä, itseinhoa ja ahdistusta, tilanne vaatii apua. Yksin ei pidä jäädä.

Syömishäiriöt ovat melko tavallisia. 90 prosenttia sairastuneista on naisia ja tyttöjä, mutta miesten ja poikien osuus on lisääntymässä. Yleinen harhaluulo on, että syömishäiriöinen on aina alipainoinen. Valtaosa heistä on joko normaali- tai ylipainoisia. Häiriö voi myös muuttaa muotoaan tyypistä toiseen: esimerkiksi anoreksiasta voi kehittyä bulimia.

Syömishäiriö on pitkäkestoinen sairaus. Vaikka ulospäin näkyvät oireet poistuisivatkin, vie mielen korjaaminen vielä paljon kauemmin. Sairastuneelle on annettava aikaa parantua rauhassa, jotta hän ei lipsuisi takaisin entisiin huonoihin syömistottumuksiin. Vaikka paranemisennuste on hyvä, kyseessä on silti hengenvaarallinen sairaus. Viisi prosenttia pitkäkestoista anoreksiaa sairastaneista menehtyy sairauden aiheuttamiin seurauksiin.

(Lähde: nuortenelämä.fi: 2016)