Sopimusohjaus

Rovaniemellä otettiin käyttöön vuoden 2006 alussa sopimusohjausjärjestelmä. Sopimusohjaus ei ole yksiselitteinen käsite, sillä sopimusohjauksessa sopimuskäytännöt voivat erota niin sopimusten sisältöjen kuin pituuksien suhteen.

Ohjausjärjestelmällä pyritään lisäämään palvelutoiminnan tuottavuutta sekä järjestämään uudelleen asukkaiden tarvitsemia palveluja sekä selkiinnyttämään politiikan ja hallinnon välisiä suhteita. Perusajatuksena on, että palveluiden tilaaminen ja tuottaminen eriytetään hallinnollisesti toisistaan. Tällä pyritään selkeyttämään kuntien johtamista ja palveluiden järjestämistä sekä ohjaamaan palvelujärjestelmän kehitystä että lisäämään kustannustietoutta.

Sopimusohjausjärjestelmä on eräänlainen tilaaja-tuottajamallin laajennettu versio; kun tilaaja-tuottajamallissa ostetaan palveluja, korostuvat sopimusohjausmallissa sanaan sisältyvät termit sopiminen ja ohjaaminen. Maarit Sihvonen (2006) määrittelee sopimusohjauksen ”menettelyksi, jonka kautta tilaaja voi ohjata tuottajaa, tehdä tämän kanssa yhteistyötä palvelujen järjestämiseksi solmimalla sopimuksen seuraavan vuoden palveluista ja työnjaosta”. Ohjaajalla on intressi, jonka se haluaa näkyvän toiminnassa.

Luottamushenkilöt ja tilaajavirkamiehet ovat tilaajia: palvelupuolella tuotetaan palvelut. Palvelujen tilaaja määrittelee palvelujen sisällöt, laajuuden, laadun sekä kustannukset. Määrittelyn lähtökohtana on kuntalaisen palvelutarve. Tavoitteena on, että kunnat palvelujen tilaajina pystyvät keskustelemaan ja päättämään tilaamiensa palvelujen sisällöstä, laajuudesta, laadusta sekä kustannuksista, sillä tilaaja ei myönnä määrärahoja laitoksille käytettäväksi erilaisiin tuotannontekijäpanoksiin kuten palkkoihin, tarvikkeisiin jne., vaan se hankkii ja/tai ostaa sovitut palvelut kuntalaisille. Tuottaja keskittyy sovittujen palvelujen tuotantoprosessin hallintaan.

Sopimusuohjausjärjestelmän ja tilaaja-tuottajajamallin käyttö kulttuuripalveluissa on toistaisesksi uutta. Sopimusohjaus otettiin käyttöön koko kaupunkiorganisaatiossa, teknisistä palveluista vapaa-ajanpalveluihin, koulutuspalveluista kulttuuripalveluihin. Rovaniemen maalaiskunnassa oli sovelluttu tilaaja-tuottajamallia kaikissa kunnan toiminnoissa vuoden 2003 alusta ja Rovaniemen kaupungin tekninen toimi oli toteuttanut tilaaja-tuottajamallia 2000-luvun alusta alkaen.

Tilaaja-tuottajamallin tai sopimusohjauksen soveltuvuutta kulttuuripalveluihin ei ole toistaiseksi tutkittu.

Sivun alalaitaan on kerätty linkkejä elektronisiin väitöskirjoihin ja pro gradu -tutkielmiin, joissa tutkitaan tilaaja-tuottaja- ja sopimusohjausmalleja.

Rovaniemen liittyviä esitelmiä ja raportteja:
Ansala Matti (2008): Miksi sopimusohjaus Rovaniemellä? Esitelmä Kuusankoskella 23.1.2008
Ansala Matti (2006): Rovaniemen sopimusohjausjärjestelmä. Esitelmä Kuntamarkkinoilla 7.9.2006
Rovaniemen yhdistymisen arviointi, (2007) lyhyt versio
Rovaniemen yhdistymisen arviointi, (2008) III vaihe, pitkä versio
Päkkilä Jussi (2008): Strateginen talousohjaus sopimusohjauksessa. Esitelmä Kuusankoskella 23.1.2008
Satokangas Pasi & Torvinen Juha (2006): Rovaniemen kaupungin ja Rovaniemen maalaiskunnan yhdistymisen toimeenpanon ennakkoarviointi 
Satokangas Pasi & Torvinen Juha (2007): Rovaniemen kaupungin ja Rovaniemen maalaiskunnan yhdistymisen toimeenpanon ennakkoarviointi
Tilaaja-tuottajamallin karikot ja tyvenet (2008). Esimerkkinä Rovaniemen vanhuspalvelukeskus

Artikkeleita:
Aho Kalevi (2007): Kulttuurin sponsorointi. Puheenvuoro Rovaniemen orkesteripäivillä 16.3.2007
Aho Kalevi (2007): Orkesterivuosi 2006. 16.3.2007
Haavisto Tuula (2007): Tampereen tilaaja-tuottaja -malli ja kirjasto
Joutsenniemi Anna (2006): Laina ei riitä kirjaston tuotteeksi. Julkaisussa Yhteenveto 3/2006
Raision malli. Mahdollisuus keskisuuren kunnan talouden ja toiminnan hallintaan?
Ruokolainen Ina (2006): Jos kulttuurpuoli ei osaa ajatella toisin, joku muu osaa! Julkaisussa Yhteenveto 3/2006
Ruokolainen Ina (2006): Kulttuurin on itse näytettävä merkityksensä. Julkaisussa Yhteenveto 3/2006
Ruokolainen Ina (2006): Tilaaja-tuottajamalli on kokoelma käytäntöjä. Julkaisussa Yhteenveto 3/2006