Menneet näyttelyt:
2011
Patrick Huse: Realms of Belonging – Kuulumisen ulottuvuuksia
19.11.2011–29.1.2012 Lapin maakuntamuseo, Arktikum (vaihtonäyttelysali)
Norjalainen Patrick Huse (*1948) tunnetaan kansainvälisesti yhtenä merkittävimpänä globalisaatiota ja ihmisen ja ympäristön suhdetta töissään käsittelevänä taiteilijana. Realms of Belonging – Kuulumisen ulottuvuuksia on sekä näyttely että kirja, mutta myös yhteiskunnallinen projekti ja taideteos. Huse nostaa esiin asioita ja ilmiöitä, joihin on törmännyt matkoillaan ja pohjoisessa asuessaan. Huse on huolissaan pohjoisten kulttuurien hiipumisista, niiden erityispiirteiden menettämisestä, paikallisen tietouden häviämisestä, nopeasta globalisaation aiheuttamista kulttuurisista muutoksista ja muutoksen vaikutuksista pohjoisilla alueille asuvien ihmisten identiteetin muotoutumiselle. Perinteisten tietojen kadotessa vaarassa ovat myös tiedot niistä selviytymisen keinoista, joita pohjoisessa tarvitaan. Näyttelyssä ja kirjassa on esillä pohjoismaissa asuvien ihmisten pohdintoja aiheesta.
Tiet Ruijhaan
23.9.-30.10.2011 Lapin maakuntamuseo, Arktikum (vaihtonäyttelytila)
Tiet Ruijhaan -näyttelyssä kerrottiin elävästi Ruijaan matkanneiden ja Norjan rannoille asumaan jääneiden ihmisten elämästä iloineen ja suruineen. Näyttely oli Ruijan kveenimuseon, Lapin maakuntamuseon ja Norrbottenin museon yhteistuotantoa. Näyttely kiertää vuosina 2011–2013 Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisilla paikkakunnilla.
Kultaa!
15.4.–11.9.2011 Lapin maakuntamuseo, Arktikum (vaihtonäyttelytila)
Kulta kimaltaa ja kiehtoo. Se herättää intohimoja, se saa valtaansa ja on vallan väline. Kultaa!-näyttely lähestyy tätä kiehtovaa alkuainetta eri näkökulmista. Näyttely kertoo niin kullan synnystä, etsinnästä ja hyödyntämisestä kuin myös monipuolisesta käytöstä. Sekä tietysti ihmisen kultaan liittämistä merkityksistä ja ikiaikaisesta kullan kaipuusta.
Kultaa! oli Geologian tutkimuskeskuksen 125-vuotisjuhlanäyttely, ja se toteutettiin yhteistyössä GTK:n, Lapin maakuntamuseon, Kultamuseon ja Agnico-Eaglen Kittilän-kaivoksen kanssa.
Vienan sydän
3.2.-3.4.2011 (Lapin maakuntamuseon vaihtonäyttelytila) ja 6.4.-1.5.2011 (Aurora)
Paavo Hamusen valokuvanäyttelyssä oli esillä valokuvia nykypäivän Vienan Karjalasta. Alueella asuva vanhempi väestönosa puhuu edelleen karjalan kieltä, nuorempi väki puolestaan venäjää. Näyttelyssä esittäytyi Vienan Karjalan elämä iloineen ja suruineen.
2010
Iikka Paavalniemen kolme maisemaa - 1900-luvun alun valokuvia Rovaniemeltä
Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 8.9.2010–30.1.2011
Valokuvaaja Iikka Paavalniemi (1875–1950) kuvasi Rovaniemeä 1910–1920-luvuilla. Hänen ottamiaan valokuvia levisi postikortteina ympäri Suomen ja myös ulkomaille asettuen näin osaksi suomalaiskansallista kuvastoa. Iikka Paavalniemi sijoittui harrastaja-kyläkuvaajien joukkoon; hänen Rovaniemen-kuviaan voi tarkastella sekä topografisina maisemina, sosiaalisina maisemina ja että mielenmaisemina. Valokuvissa näkyy napapiirin tuntumassa sijaitsevan muuttuvan paikkakunnan aamunkoitto – katse kohti modernia.
Kuvat ovat paikallishistoriallisesti merkittäviä; Lapin sota, joka käytiin toisen maailmansodan aikana, tuhosi lähestulkoon kaikki kuvissa näkyvät miljööt ja rakennukset. Kuvat silti säilyivät, sillä valokuvaaja Iikka Paavalniemi vei kuvatut lasinegatiivit mukanaan Nurmekseen vuonna 1922.
Iikka Paavalniemi kuvasi ympäristöään hyvin monipuolisesti. Aihepiireinä olivat Rovaniemen kirkonkylän katunäkymät ja taajaman maisemat, Kemijoen ja Ounasvaaran luonnonmaisemat, henkilösommitelmat, sotilasryhmät, porotalous, kalastus, markkinaelämä, rautatie, höyrylaivat ja jokilautat.
Näyttely koostuu lähes 70 valokuvasta, jotka kertovat elämästä 1900-luvun alun Rovaniemellä. Näyttelykuvien suurten kokojen ansiosta ennen piiloon jääneet yksityiskohdat nousevat esiin pysäyttävällä tavalla. Näyttely ja julkaistu kirja on ensimmäinen kokonaisesitys Iikka Paavalniemen tuotannosta.
Yläkerran mummon kutomat villasukat
Valokuvanäyttely kertoi rovaniemeläisen Pulsan suvun elämästä 1900-luvun alkupuolelta näihin päiviin asti. Valokuvia täydentää tarina, joka on syntynyt perheen kertomuksien ja haastatteluiden pohjalta. Näyttelyyn on pyritty sisällyttämään paljon rovaniemeläisille tuttuja ja muistoja herättäviä elementtejä, kuten kuvia vanhoista rakennuksista ja katumaisemista, muistoja evakko-ajasta, sotalapsista ja markkinoista. Suurin osa näyttelyn kuvista on peräisin Pekka ja Jari Pulsalta. Osa kuvista on Lapin maakuntamuseon kokoelmista.
Näyttely on alun perin suunniteltu ´matkalaukkunäyttelyksi´ ja suunnattu ensisijaisesti kierrätettäväksi vanhusten palvelutaloihin. Kuvista ja perheen tarinasta on koottu pieni muistoja virkistävä ´muistikirja´, jota voi lainata Lapin maakuntamuseolta.
Näyttelyn suunnittelija Tiina Mäkitiura yhteistyössä Lapin maakuntamuseon kanssa.
Humalan hurmio ja Wiinan kirous
Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 11.6.–29.8.2010
 |
Kuningas alkoholista jokaisella on mielipide, puolesta tai vastaan. Suomalainen alkoholikulttuuri on viime vuosisatoina edennyt vapaan viinan ajasta kieltolakiin (1919–1932) ja ostotarkkailusta valtion taloutta tasapainottavaan tehomyyntiin. Kun kotipoltto lopullisesti kiellettiin 1866, alan yksityisyrittäjät siirtyivät korpien kätköihin keittelemään pontikkaa. Tämä laiton salapoltto on nykyisin katoavaa kansanperinnettä, sillä väkijuomien saanti on olennaisesti helpottunut siitä lähtien kun luovuttiin asiakkailta vaadituista myymälätodistuksista vuonna 1971. Suomessa alkoholikulttuurin ns. eurooppalaistumista on odoteltu vuosikymmeniä, mutta edelleen kansalliset erityispiirteet, kuten humalahakuisuus ja kokonaismyynnissä suuri väkiviinan osuus, ovat havaittavissa. Alkoholijuomien kulutus kohosi vuodessa 46 % kun tehtiin alkoholilainuudistus ja keskiolut vapautui 1.1.1969 myytäväksi vähittäiskauppoihin. Vuoden 1968 keskikulutuksesta 2,88 litraa henkeä kohti 100-prosenttista alkoholia vuodessa on tultu jo nykyiseen yli 9 litran keskikulutukseen.
Alkoholin käytön haittoja pyrittiin jo keskiajalta alkaen lieventämään anniskelua rajoittavilla säännöillä, ohjeilla, määräyksillä ja valistuksella. Raittiusaate kasvoi Suomessa 1800-luvun lopulla voimatekijäksi, jonka avulla pyrittiin vähentämään alkoholinkäytön terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Aatteen airueksi perustettiin 1884 Raittiuden Ystävät ry. Kuntiin perustettiin raittiuslautakuntia, jotka valtuuttivat erityiset raittiuspoliisit väkijuomarikosten selvittäjiksi. Kouluhallitus kehotti vuonna 1898 kansakouluja antamaan raittiusopetusta. L
apin maakuntamuseon näyttely esittelee alkoholikulttuurin kansallisia ja lappilaisia erityispiirteitä, ainetta itseään, esineistöä sekä käytön moninaisia vaiheita, tapoja, lieveilmiöitä, haittoja ja tilastolukuja. Eikä näyttelyssä unohdeta myöskään ehtymätöntä kielellistä kansanperinnettä, joka on kukoistanut varsinkin lauluissa, kaskuissa ja sanastossa. In vino veritas (lat.:
viinissä on totuus) eli juopunut puhuu suunsa puhtaaksi.
Kueh’tt narood – Kyehti kielâ
Kaksi kansaa – Kaksi kieltä -
Harri Nurmisen valokuvia kolttasaamelaisista ja inarinsaamelaisista
Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 12.2.–23.5.2010
Lapin maakuntamuseossa Arktikumissa oli keväällä 2010 esillä freelancevalokuvaaja Harri Nurmisen valokuvanäyttely Kueh’tt narood – Kyehti kielâ, suomeksi Kaksi kansaa – Kaksi kieltä. Näyttelyn saamenkielinen nimi on puoliksi koltansaamea ja puoliksi inarinsaamea yhdistäen näin symbolisesti kaksi sukulaiskansaa yhden näyttelyotsikon alle. Molemmat kielet on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi kieliksi.
Harri Nurminen on kuvannut kahden Inarissa asuvan saamelaisen kielivähemmistön ihmisiä jo uransa alkuvaiheista 1980-luvulta lähtien. Näyttelyn uusimmat värivedokset ovat vuodelta 2009. Koltta- ja inarinsaamelaisten ja myös näiden kulttuurien ulkopuolisten suhtautuminen saamelaisuuteen ja käsitys siitä ovat muuttuneet melkoisesti tällä aikavälillä.
Väistyvänä nähdystä maailmasta on noussut uusia kansainvälisestikin kiinnostavia ilmiöitä. Suurin muutos on sisäinen: oman kulttuurin merkitys on noussut uuteen arvoon.
Lapin postimerkkeilijöiden 20-vuotisjuhlanäyttely
Arktikum, Aurora-sali 16–18.4.2010
Lapin postimerkkeilijät ry järjestää 20-vuotisjuhlanäyttelyn Arkrikumin Aurora-salissa. Näyttelyssä esitetään keräilyharrastusta erilaisilla kokoelmilla, näytillä on mm. postimerkkejä ja postikortteja. Lapin postimerkkeilijät ry. on Lapin läänin ainoa postimerkkikerho, ja se on Suomen Filatelistiliiton jäsenjärjestö. Kerholla on toimintaa Rovaniemellä ja Kemissä.
2009
Priitu Rovaniemen markkinoilla
Lapin maakuntamuseo, Arktikum, vaihtonäyttelytila 9.9.2009 - 31.1.2010
Eletään helmikuuta 1911 Rovaniemellä. Kirkonkylä kuhisee elämää ja ääntä, sillä talvimarkkinat ovat alkaneet. Väki on valmistautunut markkinoihin jo hyvissä ajoin, kortteeritalot ovat täynnä markkinavieraita ja kojuja pystytetty Maantiekadun varteen odottamaan kaupantekoa. Sirkus ja monet eksoottiset eläimet ovat saapuneet myös ihastuttamaan markkinaväkeä. Posetiivin mekaaninen kilkatus ja Palokunnantalolta kuuluva tanssin jytke luovat kirkonkylään melkoista karnevaalitunnelmaa!
Näyttelyssä pääsimme tutustumaan Rovaniemen historiaan ja 1910-luvun markkinoiden maailmaan Priitu-tyttösen näkökulmasta. Kurkistettiin millaista oli ennen elokuvateatterissa, piipahdettiin hämmästelemässä sirkusta ja kuunneltiin posetiivia. Tehtiinpä vielä hieman kauppaa markkinakojulla ja maistettiin rinkeliä…
Näyttelyn pohjana oli Ulla Eton kuvittama ja Lapin maakuntamuseon tuottama Priitu Rovaniemen markkinoilla –lastenkirja.
Andreas Alariesto – Tarinankertoja Lapista
Lapin maakuntamuseo, Arktikum (auditorio) 30.4.–13.9.2009
Andreas Alariesto (1900–1989) oli Sompion Lapista kotoisin oleva taiteilija, tarinankertoja ja perinteen tallentaja. Hän eli juuri Lapin kulttuurin murrosaikana, jolloin vanha perinteinen, luontaistalouteen perustuva elämäntapa oli muuttumassa. Alariesto on tehnyt Lapin kansanperinteen tallentajana ja kuvittajana merkittävää työtä. Hän avaa kuvissaan ja lauluissaan meille ikkunoita menneisyyteen
Andreas Alarieston tarinat ja maalaukset ovat pohjoiskalotin kansanelämän kuvauksen perinnettä. Alariesto oli saanut synnyinlahjakseen monipuolisen lahjakkuuden ja luovuuden. Jo varhain hän ymmärsi, että hänen elämäntehtävänsä oli säilyttää ja siirtää tuleville sukupolville entisten aikojen muistot ja perinteet. Maalausten kautta hän muisteli ja loi menneisyyttä uudelleen. Taide, elämä ja tarina kietoutuivat toisiinsa. Tarina – olipa se maalattu tai kerrottu – on tärkeä tekijän lisäksi myös koko yhteisölle. Maalauksissa kuvatut muistot auttavat elämän ja menneiden ristiriitojen ymmärtämistä. Alarieston maalaukset kertomuksineen ovat ainutlaatuisia dokumentteja Lapin ihmisten elämästä tuolta ajalta ja siksi erityisen kiinnostavia tämän päivän ihmisille.
Näyttely on tuotettu Rovaniemen taidemuseon ja Lapin maakuntamuseon yhteistyönä. Näyttelyn teokset ovat Rovaniemen kaupungin kokoelmasta.
Kohtauksia metsässä - Metsähallitus 150 vuotta 16.6.-16.8.2009
Päivänpolttavia kysymyksiä Arktikumin näyttämöllä
Metsähallitus juhlii vuonna 2009 150-vuotista taivaltaan. Juhlavuoden kunniaksi Lapin maakuntamuseossa oli esillä Kohtauksia metsässä -näyttely, joka kertoi suomalaisen metsähallinnon syntymisestä 1859. Näyttely koostui pienoisnäyttämöistä, joilla kunkin ajan henkilöt keskustelevat sen hetkisistä polttavista kysymyksistä. Näyttely oli esillä Lapissa useammalla paikkakunnalla 2009–2010.
Metsähallitus on aina ollut kiinteästi sidoksissa yhteiskuntaan ja sen murroksiin. Metsän moniarvoisella ja muuttuvalla näyttämöllä on Metsähallituksen 150-vuotisen historian aikana esitetty monenlaisia kohtauksia. Kohtauksia metsässä -näyttelyn tapahtumat sijoittuvat metsiin ja maailmalle, kämppiin ja konttoreihin tarjoten mielenkiintoisen ikkunan Metsähallituksen ja suomalaisten yhteiselle metsätaipaleelle.
Kohtauksia metsässä -näyttely oli Metsähallituksen, Lapin maakuntamuseo ja Suomen Metsämuseo Luston yhteisponnistus. Näyttelyn draama pohjautuu Metsähallituksen juhlavuonna julkaisemaan historiantutkimukseen sekä Suomen Metsämuseo Luston ja Metsähallituksen vuosina. 1999–2000 ja 2006–2009 keräämään aineistoon, joiden avulla metsäalan arvokasta kulttuuriperintöä säilytetään nuoremmille sukupolville.
Lisätiedot:
Viestintäjohtaja Juha Mäkinen, Metsähallitus, 040 570 9307
Näyttelyamanuenssi, Lapin maakuntamuseo Arktikum, 040 734 1060
Eatnanšaddu – Saamelaiset ja luonnonkasvien käyttö
19.12.2008–24.5.2009
Eatnanšaddu – saamelaiset ja luonnonkasvien käyttö -näyttely kertoo saamelaisten perinteisistä ravinto- ja lääkekasveista ja muista saamelaisille tärkeistä luonnonkasvien hyödyntämistavoista. Näyttelyssä esitellään pohjoisten luonnonkasvien keruuta, käyttötapoja ja säilytystä ennen ja nyt sekä kasvuympäristöjä ja tuntomerkkejä.
Näyttelyä varten dokumentoitiin luonnonkasvien keruu- ja käsittelyprosesseja sekä kerättiin kasviaineksia ja -tuotteita sekä kasvien käsittelyyn ja käyttöön liittyvää esineistöä ja esineistöä, jonka valmistukseen on käytetty kasviaineksia. Näyttelyssä esitellään noin 50 tärkeintä saamelaisten hyödyntämää luonnonkasvia. Kolme niistä on erityisen tarkastelun kohteena: tunturikoivu, väinönputki ja kenkäheinäsarat. Näyttelyssä kerrotaan, kuinka luonnonkasveja on käytetty ravintona, vaatetuksessa, rakennuksissa, kulkuvälineissä, tarve-esineiden valmistuksessa sekä lääkerohtona ja nautintoaineena.
Näyttelyn myötä on mahdollista nostaa uudelleen esille jo unohduksissa olleita luonnonkasvien käyttötapoja, ja muistuttaa siitä, että terveyttä voi ylläpitää esimerkiksi poimimalla ahkerasti marjoja talven varalle sen sijaan, että ostaisi vitamiineja kaupasta tai apteekista. Näyttely valottaa uudella tavalla saamelaisten tapoja käyttää luonnonkasveja ennen ja nyt ja avaa kulttuurin ulkopuolisille ikkunan pohjoiseen luontoon uudesta näkökulmasta. Näyttelyn tavoitteena on myös herättää ja kasvattaa kiinnostusta kasviharrastusta kohtaan.
Näyttely on Saamelaismuseo Siidan ja Ylä-Lapin luontokeskuksen yhteistuotantoa. Näyttelyaineiston tuottamiseen on osallistunut Metsähallituksen ja Saamelaismuseon oman henkilökunnan lisäksi useita kulttuuri- ja luontoalan asiantuntijoita ja dokumentoijia sekä luonnonkasvien kerääjiä ja käyttäjiä.
Vasan kevät - Inkeri Westin valokuvia porovaatimista ja vastasyntyneistä vasoista
Arktikumin auditoriossa 20.1.–26.4.2009
Saamelainen poronhoitaja Inkeri West on valokuvannut läheltä poroemon, vaatimen, ja vasan suhdetta.
Porovaatimen vasonnan huippu ajoittuu toukokuun 18–20. päivien tienoille. Kevään ensimmäiset vasat syntyvät joskus hyvinkin ankariin olosuhteisiin, lumipyryyn tai räntäsateeseen. Aluksi avuton mutta nopeasti vikkeläksi kehittyvä vasa leimautuu voimakkaasti emoonsa mm. tuoksun ja äänen perusteella. Westin näyttely kuvaa tätä vaatimen ja vasan suhdetta herkin ”salaotoksin”.
Näyttelyssä on esillä noin 40 valokuvapaperille tulostettua ja kehystettyä valokuvaa porovaatimista ja vasoista. Aineisto on kuvattu aitavasotuksessa vuosina 2006 ja 2007 Inkerin, miehensä Sulon ja poikansa Juhan aidalla Hammastunturin paliskunnassa. Huhtikuun puolivälin paikkeilla vaatimet kootaan aitaukseen odottamaan vasomista. Vasat merkataan heti syntymän jälkeen korvamerkein ja päästetään emojensa kanssa melko pian luonnonlaitumille.
Nykypäivän porotaloudessa suurin osa vasoista teurastetaan syystalven erotuksissa. Osa vasoista jää ns. eloporoiksi jatkamaan sukua. Poronhoito on tekijälleen arkista työtä, jossa toukokuinen vasan syntymä on juhlahetki. Hennon vasan syntymä, horjuvat ensiaskeleet ja valtava elämänhalu tuovat omistajalle tunteen rakkaudesta omaan työhön ja uskoa elinkeinon tulevaisuuteen.
Saamelaisessa käsityössä poronvasan ohutta ja pehmeää nahkaa on perinteisesti käytetty naisten talvipäähineiden, vasannahkalakkien, ompeluun. Vasan kevät -näyttely on omistettu Inkeri Westin äidille, poronaiselle, Inga Maria Aikiolle (os. Näkkäläjärvi, 1922–2006).
2008
Sven Lokka: Muistoja Muurmannilta
Lapin maakuntamuseo, vaihtonäyttetytila 29.8.–30.11.2008
(kuva: Jukka Suvilehto, LMM / taulu: Sven Lokka: Tseljabinskin vankileiri GULAG (2006).
Ensimmäiset suomalaiset uudisasukkaat saapuivat Luoteis-Venäjälle 1800-luvun puolivälin jälkeen. Jäämerenrannan kylissä uudisasukkaat elivät etupäässä merikalastuksella, joka sitoi heidät jo varhain osaksi maailmanlaajuista kalakauppaa. 1920-luvulla vallinnut toiveikkuus ja tulevaisuuden usko alkoi vaihtua peloksi 1930 –luvulla Stalinin vainojen alkaessa. Tilanne paheni 1940 -luvulle tultaessa. Neuvostoliiton Kansankomissaari Lavrenti Berija antoi salaisen käskynsä nro 00761 kesäkuun 23 päivänä 1940: ”Ulkomaisiin kansallisuuksiin kuuluva väestö on siirrettävä pois Muurmannin alueelta”. Suurin osa koko Kuolan niemimaan n.4500:sta suomalaisesta asukkaasta joutui lähtemään kotiseudultaan. Useita pidätettiin ja lähetettiin pakkotyöleireille.
Tulomajoen rannalla, Kuklinan kylässä syntynyt Sven Lokka lähetettiin vainojen aikana sekä Arkangelin että Tseljabinskin pakkotyöleireille. Kovista koettelemuksista huolimatta hän onnistui palaamaan kotiseudulleen vuonna 1946. Arkangelin pakkotyöleirillä ollessaan Sven Lokka vannoi kertovansa vielä joskus jälkipolville Muurmannin suomalaisten elämästä ja tragediasta; tätä valaansa hän on toteuttanut mm. maalaamalla tauluja, jotka kuvaavat suomalaiskylien elämää, elinkeinoja ja arkipäivän tapahtumia Muurmannin rannoilla. Suomalaisten elämästä Muurmannin rannikolla 1900-luvun alusta ei juuri ole säilynyt dokumenttiaineistoa, minkä vuoksi Sven Lokan kansatieteellisen tarkat maalaukset kertomuksineen ovat ainutlaatuisia dokumentteja tuolta ajalta.
Sven Lokka - Maalauksia ja tarinoita Muurmannin suomalaisten elämästä 1900-luvun alussa -näyttely on ensimmäinen taiteilijan tuotantoa laajasti esittelevä näyttely Suomessa. Näyttely toteutetaan yhteistuotantona Murmanskin taidemuseon kanssa.
Aiheeseen liittyvä julkaisua Sven Lokka:Muistoja Muurmannilta (Lapin maakuntamuseon julkaisusarja 13) saatavilla Arktikumin museokaupasta.
Sotalapsen tarina
Helmi Odelbergin kokemuksia lapsuudestaan sotalapsena
Pienoisnäyttely Arktikumin Aurora -salissa 12.– 17.9.2008
"Nimeni on Helmi, olen sotalapsi. Synnyin Rovaniemellä vuonna 1934. Jäin jo varhain orvoksi. Äitini kuoli 1935 ollessani vasta vuoden ikäinen, isäni kaatui Sallassa 1941. Minut lähetettiin sodan jaloista Ruotsiin vuoden 1942 maaliskuussa 3-vuotiaan velipuoleni Taunon kanssa."
Helmin tarina on yksi kymmenientuhansien koskettavien ja merkittävien samankaltaisten tarinoiden joukossa. Toisen maailmansodan aikaan Suomesta lähetettiin Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan arviolta yhteensä noin 70–80 000 lasta ilman vanhempiaan. Nämä pääosin alle 14-vuotiaat lapset sijoitettiin yksityisperheisiin, ja suuri osa lapsista palasi takaisin kotiin sodan päätyttyä. Monet jäivät palaamatta.
Helmi Odelberg (o.s. Erving) palasi Suomeen elokuussa 1947. Kaikki oli kuitenkin muuttunut, ja muutaman opiskeluvuoden jälkeen hän lähti takaisin Ruotsiin vuonna 1951. Siellä hän perusti perheen ja loi uraa hoitoalalla. Helmi elää edelleen aktiivista elämää Ruotsin kansalaisena, mutta ei ole unohtanut juuriaan Suomessa.
Sotalapsiajan kokemukset ovat kulkeneet ja kulkevat edelleen koko ajan elämässä mukana, ja näistä kokemuksistaan Helmi on kirjoittanut sekä kirjan että artikkeleita. Hän on myös ahkerasti kiertänyt ympäri Ruotsia kertomassa elämästään sotalapsena; mukanaan hänellä on matkalaukullinen ajan esineistöä elävöittämässä kerrontaa.
Oodi kotiseudulle
Pienoisnäyttely Rovaniemen kansallispuvun historiasta oli esillä Lapin maakuntakirjaston aulassa syyskuussa 2008. Näyttely oli osa Rovaniemi-päivien tapahtumia.
Helmen hohtoa
Lapin maakuntamuseo, Arktikum, (vaihtonäyttelytila)
14.5.–17.8.2008
Helmen hohtoa -näyttelyssä sukelletaan jokihelmisimpukan eli raakun kiehtovaan maailmaan. Suomen pitkäikäisimpiin eläinlajeihin kuuluvan raakun monipuolinen elämä on äärimmäisen mielenkiintoinen sekä luonnontieteellisesti että kulttuurihistoriallisesti tarkasteltuna.
Vuosisatojen ajan raakun helmien metsästys oli osa eränautintaa. Helmenpyyntiin liittyvät ensimmäiset kirjalliset merkinnät löytyvät jo 1500-luvulta. Jokihelmisimpukan helmen pehmeä ja lumoava, autereinen ja jopa ylimaallinen hohde – sekä yksittäisten pyytäjien äkkirikastumiset – olivat koitua lajin tuhoksi. Yksi täydellinen helmilöytö edellytti tuhansien simpukoiden avaamista, ja lopulta pyynti riistäytyi ryöstöpyynnin tasolle. Lajin tuhoa täydensivät jokien ja purojen perkaukset ja patoamiset, metsäojitukset ja muut ympäristönmuutokset, mitkä heikensivät myös simpukantoukkien väli-isäntinä toimivien lohikalojen elinoloja. Jokihelmisimpukka rauhoitettiin vuonna 1955, ja edelleen se kuuluu erityisesti suojeltaviin uhanalaisiin lajeihin.
Näyttelypaneelit ovat Suomen metsästysmuseon tuotantoa. Esillä on myös Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmiin kuuluvia ainutlaatuista helmikoristeltua esineistöä. Lisäksi näyttelyä on täydennetty lukuisilla muilla kiehtovilla esineillä Suomen kansallismuseon, Kulttuurien museon, Luonnontieteellisen keskusmuseon sekä Kalastusmuseoyhdistyksen kokoelmista. Paikallista pohjoista lisää tuovat Hyrynsalmelaisen Kaunislehdon talomuseon raakunpyyntivälineistö sekä rovaniemeläisen kultasepän Ilmari Liljan teettämät helmikorut Lapin joista löydetyistä helmistä.
Haikonen – Lehtikuvaaja Veikko Aitamurron valokuvia Jouni Aikion elämästä
Lapin maakuntamuseo, Arktikum (vaihtonäyttelytila) 25.1. – 17.4.2008
Jouni Aikio, Inarissa myös "Haikosena" tunnettu, on inarinsaamelainen kalastaja-poromies, joka saa elantonsa päätoimisesti suoraan luonnosta. Talvella Jouni kulkee poroerotuksissa, kevät kuluu porojen ruokinnassa ja toukokuussa alkaa vaadinten eli naarasporojen vasotus. Kesällä Jouni kalastaa vuorokauden ympäri ja syksyllä on tiedossa marjojen poimintaa. Sitten alkaakin jälleen ettotyöt ja porojen paimennus Aikaisemmin 1980-luvulla Jounin talveen kuuluivat lisäksi riekonpyynti ja juomustus eli jään alta kalastaminen sekä kesäisin suuritöinen kalojen troolipyynti. Nyt aikaa jää enemmän myös perheelle eli vaimolle ja seitsemälle tyttärelle, joista vanhimmat ovat tosin jo muuttaneet pois kotoa.
Veikko Aitamurto on toiminut valokuvaajana mm. Iltaset-lehdessä ja Pohjolan Sanomissa vuodesta 1975 lähtien. Hän on avustanut useita suomalaisia aikakauslehtiä mm. Viikkosanomia ja Suomen Kuvalehteä. Lisäksi hän on tehnyt kuvituksia mm. Erno Paasilinnan ja Markku Laukkasen teoksiin, sekä pitänyt useita näyttelyitä ympäri Suomea. Aitamurto on kuvannut Jouni Aikion elämää 1980-luvun alusta lähtien. Samalla hän on tullut tallentaneeksi Aikion harjoittamien luontaiselinkeinojen muuttumisen vuosikymmenten aikana. Aitamurto ei ole kuvannut kuitenkaan vain elinkeinoja vaan myös Jouni Aikion perheen elämää. Näyttely antaakin monipuolisen kuvan luonnosta elantonsa saavan inarinsaamelaisen perheenisän elämänrytmistä ja elinympäristöstä.
Pekka Antikainen Saamenmaa - The Land of the Saame
Lapin maakuntamuseo, Arktikum (käytävä) 28.9.2007 – 24.2.2008
Valokuvaaja Pekka Antikaisen Saamenmaa-näyttelyssä pääosassa ovat pohjoisen ihmiset ja luonto. Antikainen on kahdenkymmenen vuoden ajan valokuvannut saamelaisten poronhoitajien ja kalastajien elämää tallentaen kamerallaan luontaiselinkeinossa tapahtuneita muutoksia. Näyttelyssä kerrotaan poronhoidosta mönkijän ja helikopterin avulla, turismista elinkeinona, saamelaisnuorten koulutuksesta ja luonnon sekä globalisoituvan maailman välisestä kuilusta. Kolttasaamelaisista otetut kuvat muistuttavat saamelaisvähemmistöä uhkaavasta syrjäytymisestä.
Saamenmaa-näyttely perustuu Antikaisen samannimiseen valokuvateokseen Saamenmaa – Land of the Saame (2004). Kuopiossa syntynyt Pekka Antikainen asuu nykyisin Inarissa. Valokuvaajaksi hän on opiskellut Lahden Muotoiluinstituutissa vuosina 1980–1983. Antikaisella on ollut useita valokuvanäyttelyitä eri puolilla Suomea, ja hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin sekä kotimaassa että ulkomailla. Pekka Antikainen on vapaa taiteilija. Hän on kuvatoimisto Leuku Oy:n hallituksen puheenjohtaja.
2007
Poron jäljillä – pohjoisen poronhoitoalueen käsityöläiset
Lapin maakuntamuseo, Arktikum (vaihtonäyttelytila) 19.10.2007–13.1.2008
Poro on pohjoisen ihmiselle muutakin kuin pelkkä eläin, se on kokonainen maailma, elämäntapa ja ajattelun aihe. Suomen käsityön museon tuottama Poron jäljillä –näyttely kertoo pohjoisen poronhoitoalueen käsityöläisistä ja porosta monipuolisena aiheena, ideana ja käsityömateriaalina. Aineistoa näyttelyä varten on kerätty tekemällä useita dokumentointimatkoja eri puolilla Lappia ja haastattelemalla käsityöläisiä heidän omissa asuin- ja työskentely-ympäristöissään. Samalla on tallennettu porotalouteen liittyvää käsityötietoutta ja käsityötuotteita.
Näyttelyssä esitellään poronhoitoa sekä erilaisia porosta saatavia käsityömateriaaleja. Poromateriaalia käytetään monella tavalla ja porosta ei oikeastaan jää käyttämättä mitään. Vanhan tarinan mukaan jopa poron henki kulkee tuulen mukana ohjaamassa Lapin ihmistä. Luonnonmuotojen ja –materiaalien kunnioitus sekä kiinteä yhteys poronhoidon vuosikiertoon näkyvät selvästi myös pohjoisen käsityöläisten tuotannossa.
Poron jäljillä –näyttely oli kesällä 2007 esillä Suomen käsityön museossa Jyväskylässä. Lehdistökuvia näyttelystä löytyy osoitteesta http://www.craftmuseum.fi/press/poropress.htm
Lisätietoja hankkeesta ja näyttelystä löytyy osoitteesta http://www.craftmuseum.fi/poro/
Tähtiä kauppalassa – Salokankaan arkkitehtuuria Rovaniemellä
Lapin maakuntamuseo, Arktikum (auditorio) 7.9.2007 – 6.1.2008
Tähtiä kauppalassa - Salokankaan arkkitehtuuria Rovaniemellä on ensimmäinen, tähän asti melko tuntemattomaksi jääneen arkkitehti Ferdinand Salokankaan elämäntyötä esittelevä näyttely. Salokangas (1903–1981) johti Lapin jälleenrakentamista vuosina 1945–1948 ja työskenteli sen jälkeen arkkitehtina Rovaniemellä vuoteen 1956 asti. Hän jätti jälkeensä mittavan ja omaperäisen tuotannon. Näyttelyn tarkoitus on tehdä tunnetuksi Salokankaan tuotantoa suurelle yleisölle ja lisätä rakennusperinnön tuntemusta ja arvostusta.
Salokankaan toiminta Rovaniemellä peilautuu aikakauden historialliseen ja arkkitehtoniseen viitekehykseen. Rovaniemeltä löytyykin 17 Salokankaan suunnittelemaa rakennusta. Arkkitehdin kädenjälki näkyy edelleen kaupunkikuvassa; orgaaniset muodot ja tähtiornamentit kertovat arkkitehdin elävästä muotokielestä. Arkkitehdin työt esitellään näyttelyssä yksi kerrallaan, kronologisessa järjestyksessä tekstein, pohjapiirroksin ja valokuvin. Salokankaan arkkitehtuurin olennaisiin piirteisiin tutustutaan myös teemoittain.
Näyttely on syntynyt tutkija Charlotte Malapraden ja Lapin maakuntamuseon yhteistyön tuloksena.
Gelem, gelem – romanikulttuurin jäljillä
Lapin maakuntamuseo, Arktikum 8.6.–30.9.2007
Lapin maakuntamuseon Gelem, gelem – romanikulttuurin jäljillä –näyttelyssä on tietoa romaneiden historiasta ja nykypäivästä. Siinä tutustutaan romanien tapakulttuuriin, musiikkiin ja yhteiskunnalliseen asemaan. Keskeisessä osassa on myös näyttävä pukeutuminen.
Romanikansan historia on täynnä vainoja, syrjintää ja vaellusta maasta toiseen. Suomessa romanit saivat kansalaisoikeudet vuonna 1919, mutta kesti vielä vuosikymmeniä ennen kuin keskustelu romanien asemasta alkoi nousta 1960-luvulta lähtien. Vuonna 1995 Suomen perustuslakiuudistuksen myötä romanien asema kansallisena vähemmistönä vahvistettiin, kuten myös heidän oikeutensa oman kielen ja kulttuurin kehittämiseen.
Romanikulttuuri on säilynyt Suomessa varsin voimakkaana. Vanhempien ihmisten kunnioittaminen, perheen yhtenäisyys ja kiinteä sukuyhteys ovat keskeisiä ilmentymiä romaneiden tapakulttuurissa. Ulkoisista merkeistä erityisesti vaatetus ilmentää romaniväestön kulttuuria ja omaleimaisuutta. Näyttelyssä esillä olevat puvut ja asusteet kertovat pukeutumisen ja muodin muuttumisesta kokonaisen vuosisadan ajalta; vanhimman malliset puvut edustavat 1800-luvun loppua ja uusimmat ovat 2000-luvulta.
Romaneilla on myös omaleimainen musiikkiperinne, johon on ammennettu aineksia vuosisatojen vaelluksien aikana eri kulttuureista ja musiikkityyleistä. Näyttelyssä on kuunneltavana musiikkinäytteitä eri vuosikymmeniltä aina perinteisimmistä yksinlauluista 1900-luvun alusta nykypäivän iskelmään ja romanikielellä esitettyihin lastenlauluihin.
Näyttelyn tekstipaneelit ovat syntyneet Pohjois-Pohjanmaan museon ja Merikosken aikuiskoulutus ja kehittämispalveluiden Ovet auki –hankkeen yhteistyön tuloksena.
Löytöretki - Lapin maakuntamuseon ja Arktisen keskuksen tuotekonseptit -näyttely 15.6.–16.12.2007
Arktisen keskuksen ja Lapin maakuntamuseon museo- ja tiedekeskuskauppatuotteen konseptointi –projekti toteutettiin yhteistyössä Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan kanssa.
Pelon ja toivon viestejä lapsuudesta
- Lasten piirustuksia jälleenrakennuksen ajan Lapista
sekä tämän päivän Israelista ja Länsirannalta.
Lapin maakuntamuseo, Arktikum 3.4.–15.6.2007
Näyttely esittelee kaksi eri aineistoa, jotka on kerätty kahdesta eri maasta ja kahdelta eri aikakaudelta. Lapin maakuntamuseon kokoelmien aineisto koostuu lappilaisten koululaisten piirustuksista jälleenrakennusvuosilta 1945–1946. Sen on kerännyt talteen kveekarien avustustoiminnassa Lapissa toiminut kanadalainen Naomi Jackson Groves.
Toinen aineisto sisältää israelilaisten ja palestiinalaisten lasten piirtämiä kuvia, jotka on kerätty helmi-maaliskuussa 2007 Ein Keremin kylän ala-asteen neljännestä luokasta ja Betlehemin S.O.S.-Lapsikylästä. Näyttelyn lähtökohtina ovat sodan ja väkivallan uhkan todellisuutta elävän lapsen ajatuksista ja arkipäivän elämästä kertominen sekä ymmärryksen luominen eri kulttuureissa elävien ihmisten välille.
Jäätie lapsuuteen – Outin muistoja Ylä-Kemijoelta
Lapin maakuntamuseo, Arktikum 10.2. - 20.5.2007
Jäätie lapsuuteen – Outin muistoja Ylä-Kemijoelta -näyttely ja siihen liittyvä julkaisu on erään lapsuuden ja erään kymmenlapsisen perheen tarina. Tarina on kerrottu valokuvien ja autenttisten esineiden avulla. Tämä toiminnallinen näyttely on suunnattu sekä lapsille että aikuisille.
Tarinan tapahtumapaikkana on Irmeli ja Erkki Leppäsen talo ja pihapiiri Viirillä, pienessä kylässä Rovaniemen maalaiskunnassa 1950- ja 1960-luvuilla. Siihen aikaan Kemijoen virtausta hyödynnettiin puiden irtouitossa, Vanttauskoskea ei ollut vielä valjastettu ja Kemijokeen Viirin kohdalle rakennettiin talvisin teli eli jäätie.
Näyttelyyn liittyvän julkaisun tekstit perustuvat Outi Vaskinin muistoihin ja hänen vuonna 2005 tekemiinsä sisarustensa ja isänsä haastatteluihin. Näyttely on Outi Vaskinin tuottama ja suunnittelema. Näyttelyn tavoitteena on saada lapset, vanhemmat ja isovanhemmat innostumaan oman perheensä historian taltioimisesta. Näyttely on aiemmin ollut esillä Voipaalan lastenkulttuurikeskuksessa Sääksmäellä.
2006
Olkioivalluksia - Kaunista ja käytännöllistä lattiasta kattoon
Lapin maakuntamuseo, Arktikum 17.11.2006 – 28.1.2007
Lapin maakuntamuseomuseon olkinäyttely esittelee Tuula Launosen olkitaiteen lisäksi tämän ”talonpojan kullan” kansanomaisia käyttötapoja ja oljenkäytön historiaa. Launonen on omalla taiteellisella työllään tuonut oljen gallerioihin ja uudistanut materiaalin käyttöä uudelle vuosituhannelle. Tuula Launosen olkityöt eivät ole vain taidetta, vaan myös ylistys maaseudun viljelykulttuurille ja aidolle ekologiselle elämäntavalle.
Alastarolla asuva Launonen tarttui oljenkorteen kymmenen vuotta sitten. Oljesta ja savesta on valmistunut kotitilan pihapiiriin harmaa talo, joka sai nimekseen Olkigalleria. Gallerian saviseinille valmistui vuosien mittaan oljesta taidetta: himmeän hallavaisia tai loistavan kultapintaisia töitä veistoksista verhoihin ja asusteisiin. Launonen on hylännyt perinteisimmät olkikäytännöt ja etsinyt uusia oljenkäsittelymenetelmiä. Näistä oivalluksista syntyi Olkiaarteet -kirja keväällä 2005.
Viljapelto monine tuotteineen antaa ihmisille ravintoa, mutta myös kauneutta ja mielihyvää. Kylmänä ja pimeänä vuodenaikana oljen kulta tuo mieleen kesäisen valon ja lämmön - sekä turvan elämän jatkuvuudesta.
Rakas luminen helvetti – K. M. Walleniuksen Lapin vuodet
Lapin maakuntamuseo, Arktikum 9.6. - 5.11.2006
Lapin maakuntamuseon näyttely nostaa esille miehen suurten tekojen takaa.
Kurt Martti Wallenius (1893 – 1984) oli kenraali ja kirjailija, joka on yksityishenkilönä jäänyt varsin etäiseksi, jopa myyttiseksi hahmoksi. Hän oli vuosien 1918 – 1940 aikana tärkeä vaikuttaja Lapin ja Petsamon historian merkittävissä käännekohdissa.
Talvisodan jälkeen vapaaksi kirjailijaksi ja uudistilalliseksi ryhtynyt Wallenius asui perheensä kanssa Rovaniemen lähellä sijaitsevassa tukkikämpästä muokkaamassaan kulttuurikodissa Marrasjärven rannalla. Siellä hän kirjoitti Lappi-aiheisia kirjoja, erilaisia artikkeleita ja käänsi vieraskielistä kirjallisuutta. Tärkeitä elannonantajia olivat myös kalastus ja metsästys. Walleniukselle perhe, ystävät ja luonto olivat elämän tärkeimpiä asioita.
Lapin maakuntamuseon näyttely keskittyy K. M. Walleniuksen Lapissa viettämiin vuosiin 1918–1976. Näyttelyn esineet, valokuvat ja arkistoaineisto ovat suureksi osaksi museon omista kokoelmista. Joitain esineitä on lainattu Walleniuksen tyttäriltä ja heidän perheiltään. Mukana ovat myös hänen sotilasuraansa liittyvät merkittävät vaiheet.
Aanaar ulmuuh - Inarin Ihmisiä
Kuvakertomuksia Inarijärven asukkaista 1957–1990
Matti Saanion valokuvanäyttely
Lapin maakuntamuseo, Arktikum 3.3. - 21.5.2006
Matti Saanio In Memoriam
17.3.1925 - 17.4. 2006
Valokuvaaja, professori Matti Saanio kuoli toisena pääsiäispäivänä Ivalon terveyskeskuksessa 81-vuotiaana.
Matti Saanio tunnettiin erityisesti pohjoisen elämän kuvaajana. Saanio tutustui pohjoiseen jo jatkosodan aikaan saatuaan komennuksen Länsi-Lappiin 1944. Kesällä 1950 hän kiersi Pohjois-Suomea moottoripyörällä ja tutustui mm. toiseen Lapin kuvaajaan Marja Vuorelaiseen. Vähän aikaisemmin hän oli tutustunut tekstiilitaiteilija Elsa Montelliin, jonka kanssa hän muutti Rovaniemen Oikaraisiin vuonna 1951. Siellä oli Saanion tukikohta, josta hän teki matkoja pohjoiseen aina Jäämerelle asti. Matkojen lisäksi hän luki pohjoisen elämästä kertovaa kirjallisuutta kuten Kurt Walleniuksen ja Samuli Paulaharjun teoksia.
Inarijärven ihmisten elämää Saanio alkoi kuvata 1950-luvun puolessa välissä. Hän teki useita eri matkoja niin talvella kuin kesällä. Matka taittui joko veneellä, kävellen tai hiihtäen. Myös moottorikelkka ja porokyyti tulivat tutuiksi. Saanio etsi samalla mökkipaikkaa jota ei tuntunut löytyvän kunnes Yrjö Saijets, jonka kanssa hän oli tehnyt useitakin matkoja, tarjosi omaa maatilkkuaan Nellimin Paksuvuonosta. Sinne mökki sitten nousikin 1960-luvulla. Näin Saanio pääsi lähemmäksi jo kuvaamiensa ihmisten arkea ja saattoi kuvata tarkemmin heidän elämäänsä ja elinkaartaan. Kaukaisimmissa paikoissa Saanio kävi ehkä vain kerran, mutta esimerkiksi nellimiläisiä hän kuvasi useamminkin. Sen vuoksi näyttelyn kuvat ovatkin painottuneet vahvasti Itä-Inarin alueen asukkaisiin samalla kun tasapainoa luovat laajan ranta-alueen muut asukkaat. Näyttelyssä on noin 80 mustavalkoista kuvaa kehyksissä. Aanaar ulmuus oli viimeinen näyttely, jonka hän itse kuratoi. Kuvaaja oli halunnut palauttaa kuviaan takaisin niille ihmisille, joita hän on kuvannut 40 vuotta.
Sadun kieli - Sagans språk
Mona Leo
Nukketeatteritaiteilija – en dockteaterkonstnär
Lapin maakuntamuseo, Arktikum 1.12.2005 – 26.2.2006
Suomalaisen nukketeatterin uranuurtajan Mona Leon syntymästä oli v. 2003 kulunut sata vuotta. Lapin maakuntamuseo kunnioittaa Mona Leon muistoa esittelemällä hänen elämäntyötään näyttelyssä, joka on suunnattu sekä lapsille että aikuisille. Näyttely on kiehtova tarina lahjakkaasta ja omapäisestä taiteilijasta, joka monien vaiheiden kautta löysi nukketeatterin tärkeimmäksi ilmaisumuodokseen ja toi suomalaiselle nukketeatterille myös laajaa kansainvälistä tunnustusta.
Näyttely oli ensimmäisen kerran esillä Helsingin Annantalossa vuonna 2003 nimellä Nukketeatterin Tuulispää - Mona Leo 100 v., ja sen jälkeen se on nähty Pieksämäen Poleenin ja Valkeakosken Voipaalan taidekeskuksissa.
Näyttelyn suunnittelija, Mona Leon tytär, taiteilija Veronica Leo on lapsuudestaan saakka osallistunut Helsingin nukketeatterin toimintaan. Ei ollut harvinaista, että Veronica sai mennä suoraan koulusta avustamaan nukketeatteriesityksissä. Hän on sittemmin itse tehnyt kansainvälisen uran kuvakirjataiteilijana – Veronica Leo asuu Uppsalassa. Kootessaan ja pystyttäessään Rovaniemelle tulevaa näyttelyä, hän halusi sovittaa ja täydentää sen kokonaisuutta erityisesti Lapin maakuntamuseota varten ja samalla näyttely sai uuden nimen: Sadun kieli – Mona Leo, nukketeatteritaiteilija.
2005
Valakit - Balkanin tuntematon kansa 15.12.2005–22.1.2006
Kansatieteellinen näyttely Serbia ja Montenegron Zajecarin kansallismuseon kokoelmista.
Sadun kieli - Sagans språk
Mona Leo, nukketeatteritaiteilija - en dockteaterkonstnär 1.12.2005–26.2.2006
Näyttely suomalaisen nukketeatterin voimahahmosta ja ansioituneesta taiteilijasta
Latentista patentti – Keksintöjen maailma 29.9.–13.11.2005
Suomen käsityön museon kiertonäyttely keksijöiden työstä.
Polkupyörällä Petsamoon 17.5.–18.9.2005
Lapin maakuntamuseon kesänäyttely, jossa oli esillä valokuvia kansantaiteilija Valto Pernun kuvausmatkalta Petsamoon kesällä 1930. Näyttely on kiertonäyttely, jota voi kysyä näyttelyamanuenssi Tuija Alariestolta p. 040 734 1060.
Erämaasta EU-Suomeksi 1.2.–1.5.2005
Suomen Metsästysmuseon kiertonäyttely suomalaisesta pyyntikulttuurista.
2004
Hetken taide – joulupaperinäyttely 1.12.2004–16.1.2005.
Museon omaa tuotantoa ollut joulunäyttely katsoi lahjakääreiden katoavaa kauneutta taiteen, graafisen suunnittelun ja jouluisen tunnelman näkökulmista. Näyttelyn perusrunkona olivat 1960-luvun joululahjapaperit, joita täydennettiin 1950 - 2000 -lukujen eri paperimalleilla sekä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan alan opiskelijoiden suunnittelemilla uusilla malleilla.
Duodji 21.9.–14.11.2004.
Varangin saamelaismuseon tuottama Duodji-näyttely esitteli Venäjän, Suomen, Ruotsin ja Norjan saamelaisten uusia saamenkäsitöitä.
Lappi lähti -ja palasi 3.9.–29.10.2004
Kalotinlinnassa esillä ollut koskettava valokuvanäyttely Lapin evakkotaipaleesta toteutettiin Lapin maakuntamuseon ja Lapin lääninhallituksen yhteistyönä.
Hiljainen kylätie 2.6.–12.9.2004.
Kuvatoimisto Leukun valokuvanäyttely kertoi pohjoisten syrjäkylien elämästä.
Sadan vuoden savotta 6.4.– 30.5.2004
Näyttely koostui Raimo Sallisen akvarelleista, jotka ovat kuvitusta kirjailija Arto Paasilinnan teokseen Sadan vuoden savotta (2003, WSOY).
Riitmotti ja sapluuna – rakentaminen isomummun aikaan 10.2.–28.3.2004.
Turun maakuntamuseon tuottama kiertonäyttely esitteli entisajan rakentamista ja sisustamista. Näyttelyn aihepiiriin liittyi kaksi yleisöluentoa.
2003
Andreas Alariesto – Lapin menneisyyden tulkki 1.12.–1.2.2004
Andreas Alariesto (1900 – 1989) oli itseoppinut naivisti, jonka maalauksissa välittyy hänen tulkintansa kadonneesta Lapista ja sen ihmisistä. Näyttelyn toteutti Rovaniemen taidemuseo.
Enteet ja ennusteet Koiramäen tapaan 16.9.–23.11.2003
Turun maakuntamuseon tuottama lapsille suunnattu näyttely perustui suomalaisen sarjakuvan taitajan ja lastenkirjojen tekijän, kirjailijan ja taitelijan Mauri Kunnakseen kolmeen kirjaan: Koiramäki, Koiramäen talossa ja Koiramäen talvi. Näyttelyn aihepiiri koostui entisajan lasten elinympäristön ja elämään liittyvästä materiaalisesta ja henkisestä perinteestä. Kuvakankaat perustuivat Mauri Kunnaksen kirjojen alkuperäispiirroksiin.
Taloja, tiloja 5.9. – 9.11.2003
Syyskuussa vietettyihin Euroopan rakennusperintöpäiviin liittyen oli Arktikumin käytävätiloissa
esillä julistenäyttely rakennetun ympäristön ilmiöistä ja muutoksista.
Ajatuksia. Valokuvaaja Pauli Laalo 1938–1998 13.6.–7.9. 2003
Ulla Eton ja Sanna Eskelisen kokoama näyttely esitteli rovaniemeläisen Pauli Laalon lehtikuvaajana ja vapaana kuvaajana ottamia kuvia 1960 – luvun alusta 1990 – luvulle. Laalon tavoitteena oli löytää ja ikuistaa kuvaustilanteessa ihmisen ajatus.
Pyhyys ja arkkitehtuuri 11.4.–25.5.2003
Suomalais-ranskalaisena yhteistyönä valmistettu näyttely esitteli valokuvin eurooppalaisen kirkkoarkkitehtuurin historiaa, suomalaisten kivi- ja puukirkkojen perinnettä sekä 1900-luvun modernia kirkkoarkkitehtuuria. Näyttely järjestettiin yhteistyössä Rovaniemen seurakunnan kanssa.
Pula-aika 7.3.–30.3.2003
Pohjois-Pohjanmaan museon tuottama kiertonäyttely kertoi esinein ja valokuvin toisen maailmansodan ja sen jälkeisen ajan tavara- ja työvoimapulan aiheuttamasta säännöstelyn ja niukkuuden leimaamasta elämästä.
Poromiehet 11.2.–30.3.2003
Akateemikko Matti A. Pitkäsen (1930 – 1997) valokuvanäyttely esitteli poronhoitajasaamelaisten vuodenkiertoa Kyrön, Näkkälän ja Käsivarren paliskunnissa sekä Koutokeinon alueella Norjassa.
2002
Ystäväni Nalle 1.12.2002–2.2.2003
Lapin maakuntamuseon kokoamassa teddykarhun 100-vuotisjuhlanäyttelyssä oli esillä erilaisissa talvipuuhissa ja syntymäpäiväjuhlissa noin 250 nallea Kauko Launosen yksityiskokoelmasta.
Puukko 19.9.–10.11.2002
Metsämuseo ja metsätietokeskus Luston tuottama Puukko-näyttely esitteli puukon valmistusta ja eri puukkotyyppejä, mutta myös puukon eri käyttötarkoituksia. Lapin maakuntamuseon kokoelmista oli esillä valikoima puukkoja ja puukkotöitä.
Auttin neidit 3.5.–8.9.2002
YTM Mervi Auttin suunnittelema näyttely esitteli Rovaniemellä valokuvaajina toimineiden isotätiensä Lyyli ja Hanna Auttin sekä heidän ystäviensä ja sukulaistensa elämää siten kun sitä oli valokuvattu 1900-luvun alusta 1940 – luvulle. Muotoilija Irma Annanpalo vastasi näyttelyn koti-interiööristä.
Maisema ja aika. I. K. Inha ja K. A. Ennola 1.3.–1.4.2002
Kari Ennola on kuvannut uudelleen lähes kaikki tunnistettavissa olevat I. K. Inhan maisemakuvat Suomen rajojen sisäpuolella. Ennola rinnastaa kuvansa sadan vuoden takaisiin Inhan kuviin. Näyttelyssä oli nähtävillä reilut kolmekymmentä kuvaparia.
Sápmi – Meidän maailmamme 15.1.–24.2.2002
Ruotsin saamelaismuseon Ájtten valmistama näyttely kertoi Ruotsin pohjoisosien saamelaiskulttuurin nykytilasta sekä esitteli poronhoidon vuosirytmiä Laponian maailmanperintöalueella. Valokuvien lisäksi näyttelyssä oli esillä taidokkaita käsitöitä.
2001
Joulupuu on rakennettu 6.12.2001–6.1.2002
Joulunäyttely esitteli erilaisia lappilaisia joulupuita sekä eri ajoilta että alueilta. Esillä oli viisi erilaista joulukuusta, joulukoivu ja joulumänty. Joulupuiden koristelut kuvasivat sekä kulloisenkin aikakauden ihanteita ja arvostuksia että kunkin koristelijan omaa makua. Puiden alla oli lahjapaketteja, joihin saattoi kurkistaa sisällekin..
Museouutuuksia – Lahjoituksia vuosituhannen vaihteesta 7.9.–25.11.2001
Museouutuuksiin poimittiin esiin valokuvia, esineitä ja arkistoaineistoa museon kahden viime vuoden aikana saamista lahjoituksista. Näiden lisäksi näyttely kertoi Lapin maakuntamuseon tallennustyöstä. Näyttely esitteli monipuolisesti Lapin elämää; lappilaisen kodin arkiesineistöä, lasten leluja, täytettyjä eläimiä, sota-ajan sanomalehtiä ja valokuvia sekä Rovaniemellä sijainneen oluttehtaan pulloja ja etikettejä.
www.leuku.fi/viiltoja 3.7. –26.8.2001
Kuvatoimisto Leukun valokuvanäyttely oli tekijäryhmän toinen Arktikumissa nähty kooste pohjoisista valokuvista.
Lapin maa 4.6.–2.9.2001
Pekka Luukkolan valokuvanäyttely liittyi tekijän samannimiseen kirjaan. Näyttely oli Kultajoki -näyttelyn tapaan kuvaajan rakkaudentunnustus Lapille eri vuodenaikoina.
Tunnista vanhaa Rovaniemeä – tunnistettavien kuvien näyttely 15.5.–20.5.2001
Näyttelyyn valittiin Lapin maakuntamuseon ja Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry:n kuva-arkistosta yhteensä 25 kuvaa, joita ei ollut tunnistettu ollenkaan tai joiden tiedot olivat puutteellisia.
Petsamon liikenne 60 vuotta 16.3.–27.5.2001
Auto- ja tiemuseo Mobilian tuottama kiertonäyttely tutustutti kuuluisan Jäämerentien historiaan ja erityisesti 1940 – 41 toteutettuun mittavaan tavarankuljetusurakkaan Petsamon Liinahamarin ja Rovaniemen välillä.
K. M. Wallenius – kokoelmanäyttely 28.2.–18.3.2001
Maaretta ja Otto Vonlaufenille annetun kulttuuriteko-palkinnon kunniaksi rakennettu näyttely, jossa teemana olivat Walleniuksen päähineet.
2000
Vuotakenkä 8.12.2000–28.2.2001
Enontekiön saamelaisyhdistyksen ja Manndalenin käsityöyhdistyksen EU-projekti Vuotakenkä pyrki elvyttämään vuotakenkäperinnettä ja opettamaan nahankäsittelymenetelmiä ja kengän tekotapoja. Projektin kokoamista perinnetiedoista ja sen aikana valmistuneista töistä tehtiin näyttely.
Petojen sukua 16.11.2000–11.3.2001
Lapin maakuntamuseon rakentama näyttely suurpedoista ja ihmisistä välitti tietoa ja uskomuksia karhuista, susista, ahmoista ja ilveksistä. Näyttely tavoitti Arktikumin monilukuisten vieraiden lisäksi erityisesti myös koululaiset.
Aliens – Muukalaisia luonnossa 15.9.–5.11.2000
Luonnontieteellisen keskusmuseon kiertonäyttely luonnon siirtolaisista eli ihmisen mukana levinneistä eläimistä ja kasveista.
Meidän kirkosta kipinä 18.8.–1.10.2000
Lapin maakuntamuseon ja Rovaniemen seurakunnan yhteistyönä valmistama Rovaniemen kirkon 50-vuotisjuhlanäyttely. Näyttelyssä esiteltiin uuden kirkon ja sen rakennusvaiheiden lisäksi Lapin sodassa 1944 tuhoutunut kirkko, jumalanpalvelusta ja pyhiä toimituksia.
Taas on aika auringon! – Kesän juhlaa peräpohjolassa 15.6.–10.9.2000
Kesäajan näyttely kertoi kepeästi peräpohjalaisista kesäjuhlista, menneen ajan ja nykypäivän riemuista. Näyttelyä täydensi Pellon maatalousseuran Luonto elätti kylän, maa antoi leivän - valokuvanäyttely, joka kertoi väylänvarren maaseutukylän elämästä 1900-luvun kuluessa.
Elottomasta eläväksi – Nukketeatteritaide pohjoisessa 5.5.–4.6.2000
Lapin maakuntamuseon ja Rovaniemen seudun nukketeattereiden yhteisnäyttely esitteli pohjoista nukketeatteria; erityisesti kerrottiin Annikki Setälän 1940 – luvulla perustamasta Lapin Nukketeatterista. Näyttelyssä otettiin huomioon ilmiön juuret myös maailmanlaajuisesti.
Raunioille rakennettu 23.3.–24.4.2000
Lapin maakuntamuseon ja Rovaniemen kaupungin teknisen viraston yhteistyössä järjestämä näyttely esitteli Rovaniemen kaupunkikuvan kehitystä valokuvin, esinein, kaavoitusaineistoin ja digitaalisin aineistoin. Näyttelyyn liittyi kooste 1960-luvun alussa kuvatuista Rovaniemi-aiheisista filmeistä.
1999
1000 vuotta Suomessa – Jälkiä Lapin menneisyydestä 30.11.1999–13.3.2000
Kahdeksaan aikatasoon jakautunut kertomus teki selkoa Suomen Lapin historiasta 1100 –luvulta 2000-luvun kynnykselle.
Talvisotaa Lapissa 30.11.1999–13.3.2000
Talvisodan 60-vuotismuistoa juhlistamaan laadittu erikoisnäyttely nosti esiin vähemmän esillä olleita talvisodan tapahtumia Lapin sotatoimialueella. Näyttelyyn saatiin aineistoa mm. Lapin Aseseuralta.
Papilio – Perhoset ympärillämme 15.10.–21.11.1999
Luonnontieteellisen keskusmuseon kiertonäyttely kertoi perhosten värikkäästä maailmasta ja niiden elinympäristöjen muuttumisesta. Näyttelyä täydennettiin Lapin maakuntamuseon omilla perhosnäytteillä ja perhosharrastajien välineillä.
Jätkän tie 1913–1990 1.9.–10.10.1999
Lapin maakuntamuseon ja Rovalan yhteistyönäyttely oli koottu Lapin metsämuseon valokuva-arkistosta Palosalmen metsätyömieskodin 50-vuotisen toiminnan kunniaksi. Kiertonäyttelyksi suunniteltu näyttely kertoi metsätyömiesten työstä ja elämästä Lapissa 1900-luvun alusta näihin päiviin.
Tunturi kukkii 25.8.–14.11.1999
Lapin maakuntamuseon ja Arktisen keskuksen yhteistyötä oli rovaniemeläisen harrastajaluontokuvaaja Reino Sarvolan laajasta diakuvakokoelmasta koottu valokuvanäyttely tunturikasveista.
Lapin eiliset kuvat 15.7.– 9.8.1999
Professori Matti Saanion valokuvanäyttely ihmisistä ja elämästä jälleenrakennetussa Lapissa ajanjaksolta 1950 – 70.
Viimeiset lohitalonpojat 8.6.–31.8.1999
Pekka Antikaisen myös kirjana ilmestynyt valokuvanäyttely oli värikäs ja nostalginen kertomus Perämeren rannikon lohenpyynnistä ja lohenpyytäjistä.
Kultajoki 8.6.–11.7.1999
Valokuvaaja Pekka Luukkolan näyttely liittyi samannimiseen kirjaan. Näyttely oli kunnianosoitus Ivalojoelle, jonka maisemia ja ihmisiä Luukkola tallensi kymmenen vuoden ajan.
www.leuku.fi. 1.5. – 31.8. 1999
Arktisen kuvatoimiston moni-ilmeinen valokuvanäyttely.
Pitkä partio – Lapin rajavartiosto 80 vuotta. 1999
Lapin rajavartioston juhlanäyttely toteutettiin yhteistyössä Lapin rajavartioston ja Lapin maakuntamuseon kanssa.
Hirveä! 19.1.–7.3.1999
Luonnontieteellisen keskusmuseon erikoisnäyttely kertoi hirvestä ja sen merkityksestä osana taloudellista ja henkistä kulttuuria.
1998
Joulun merkit 15.12.1998–10.1.1999
Lapin maakuntamuseon joulunäyttely koostui kahdesta osasta; talvisesta luonnosta eläimineen sekä jouluaiheisten postimerkkien ja postikorttien esittelystä.
Suunta on pohjoinen 30.10.–6.12.1998
Valokuvanäyttely Jäämerentiestä Rovaniemeltä Petsamoon.
Kemijoki, armaani – Elämän ja valon virta 16.5 –18.10.1998
Näyttelyn aiheena oli Kemijoen vesistö ja sen rakentamisen historia. Näyttelyn ajankohtana tuli kuluneeksi 50 vuotta vesistörakentamisen alkamisesta Isohaaran padolla Kemijoen suulla. Näyttelyssä oli esillä monipuolinen valikoima esineitä, valokuvia, filmejä, äänitteitä, kojeita ja laitteita. Erikoisuuksina oli reaaliaikainen pääteyhteys Kemijoki Oy:n valvomoon, tuulimyllyn pienoismalli, voimalaitossukeltajan varusteet ja Arktikumin pysäköintialueelle sijoitettu voimalaitostyömailla palvellut 40-tonninen Sisu K-50 SS – kuorma-auto.
Hapettuvaa hopeaa 27. 2.–29.3.1998
Istvan Kecskemétin näyttely valokuvakonservoinnista.
Metsästä tunturiin 20.1.–15.2.1998
Martti Rikkosen valokuvanäyttely.
1997
Joulupukki ja tähtipojat 28.11.1997–11.1.1998
Näyttelyssä esiteltiin Rovaniemen kauppalan joulunviettoa ja joulupukin kotipaikkaa. Näyttelyyn lavastettiin koulun kuusijuhlaa odotteleva koululuokka, 1950-luvun jouluaattoilta pukin vierailuineen ja luminen näkymä kauppalan kadunvierustalta.
Suuria maisemia 2.–28.9.1997
Matti Melan valokuvanäyttely.
Tuntureilta taajamiin – näkökulmia lestadiolaisuuteen 19.6.–31.8.1997
Lapin maakuntamuseon ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n yhteistyönä toteuttama näyttely esitteli Lars Levi Laestadiuksen elämänvaiheita sekä lestadiolaisuuden historiallisia vaiheita nykypäivään saakka.
Vaaran valloittajia – Ounasvaaran Hiihtoseura 70 vuotta 26.2.–27.4.1997
Lapin maakuntamuseon ja Ounasvaaran Hiihtoseuran kokoamassa näyttelyssä esiteltiin maan menestyneimpiin kuuluvan talviurheiluseuran ja kuuluisien Ounasvaaran Talvikisojen huippuhetkiä. Esillä oli myös hiihdon historiaa aina muinaisista suksityypeistä lähtien.
1996
Lapin lapsen joulu 2.–29.12.1996
Joulunäyttely esitteli perinteistä suomalaista ja lappilaista joulua.
Valaita näkyvissä 25.10.–17.11.1996
Pohjoiskalottimuseon kiertonäyttely
Outoa Taigaa – epätyypillisiä Lapin kuvia 18.9.–17.11.1996
Veikko Vasaman valokuvanäyttely.
Jääkauden ja ihmisen jälkiä 14.6.–13.10.1996
Lapin maakuntamuseon ja Geologian tutkimuskeskuksen näyttely.
Matkalla pohjoiseen 18.6.–29.9.1996
Lapin matkailun historiaa esittelevässä näyttelyssä oli esillä varhaisten matkailijoiden tekemiä karttoja, matkamuistoja aina 1920 -luvulta eteenpäin ja 1930-luvun kesämatkailijan teltta. Näyttelyssä pyöri 45 min. mittainen kooste Suomen elokuva-arkiston Lappi-aiheisista matkailufilmeistä.
Nordlandinveneestä moottorikutteriksi 9.1.–18.2.1996
Pohjoiskalottimuseon kiertonäyttely.
1995
Mökkejä ja maalikyliä – pohjoinen asuminen Marja Vuorelaisen valokuvissa 11.12.1995–31.12.1996Lapin maakuntamuseon ja Johtti Sápmelaččat- yhdistyksen toteuttama valokuvanäyttely.
Myllytontun tarinoita 12.11.–22.11.1995
Annikki Seppälän nukketeatterinukkeja.
Lappilainen kivi 15.6.–30.9.1995
Lapin maakuntamuseon ja Geologian tutkimuskeskuksen näyttely Lapin kivistä ja niiden hyödyntämisestä.
Muinaiskansan kaluja kesäteloilla 29.5.–18.9.1995
Mara Kiviluodon valmistamia muinaisten kulkuvälineiden ennallistuksia.
Kainuun vesimyllyt 6.–29.3.1995
Kainuun museon tuottama näyttely vesimyllyjen historiasta ja käytöstä.