Songan kylän historiaa

Lappalaiset kalastivat ja metsästivät nykyisen kylän alueella ainakin 1500 ja 1600- luvuilla siten, että heillä oli joitakin turvekammeja ja asuinkotia järven rannalla.

Ensimmäsiä mainintoja Ounasjokilaisten kalavesistä, koskien Sonka-, Mänty- sekä Nuorajärveä, löytyy vuodelta 1741. Ensimmäinen talo perustettiin 1801, Sonkajärven talo. Tämän talon elämästä tarkemmin kappaleessa "Pieni tarina".

Asutuksen vakiinnuttua Sonkaa ja sen ympäristökyliä voitiin sanoa todellisiksi erämaakyliksi. Maantietä ei ollut, Rovaniemen kirkolle kuljettiin kesäisin kävellen ja veneellä sauvoen, talvisin hiihtäen ja hevosella.

Tierakennustyöt aloitettiin 1920-luvulla. Tienteko Sinetästä Raanujärvelle uhkasi kuitenkin keskeytyä Jouttijoelle, ilmeisesti rahan puutteeseen. Kansanedustaja Janne Koivuranta ryhtyi kuitenkin vauhdittamaan tiehanketta kutsumalla valtioneuvoston jäseniä vierailulle. Hän kävelytti ministerit Raanujärveltä metsien kautta Sonkaan, osoittaen näin tien tarpeellisuuden. Tietyöt lähtivätkin ripeästi käyntiin.

Kylissä ei alkuun ollut erillisiä kauppoja, vaan taloissa pidettiin kauppaa, josta sattoi ostaa yleisempiä tarvikkeita; suolaa, sokeria, pikilankaa ym. Kiinteiden kauppojan myötä valikoimat moninkertaistuivat ja kauppamatkat Rovaniemelle vähenivät .

Kalastus ja metsästys olivat ruokatalouden tärkeä osa pitkälle 1900-lukua. Myöskin oravannahkojen myynti antoi taitavalle pyytäjälle merkittävää tuloa.

Sonkalaiset tunnetiin kovina työntekijöinä. Monesta talosta isäntä ja hevonen, jos sellainen oli, kulkivat talvisin työssä monasti kaukanakin kotoa. Silloin talojen emännät joutuivat selviämään yksin, joskus ison lapsikatraan kanssa. Oli ihailtavaa, miten kekseliätä talon emännät siihen aikaan olivat.

Keväsin tapahtunut uitto toimi myös huomattavana työllistäjänä.

Kansakoulu alkoi toimia Songan kylällä 1926 Juho Kempen talossa. Vuonna 1928 valmistui varsinainen koulutalo nykyiselle paikalle. Koulu on nyt yrityskäytössä, toimien matkamuistojen valmistus- ja varastotilana.

Teksti lyhennetty: Songan ja ympäristön Kyläsuunnitelma 1999, Teuvo Kariniemi

Pieni tarina 

Siksi, että 1800-luvulla Sonkajärven neljä veljestä Mikko, Niilo, Frederik ja Jussi muodostivat pääasiallisesti omasta aloitteestaan Songan kylään oman hallinnon ja järjestyksen kaikkea sitä "riethautta vasthan", joka oli leviämässä ennestään rauhalliseen kylään.
Kylän päämieheksi, kuninkaaksi huudettiin Mikko, joka oli vankka ja "friski" mies. Kova työntekijä, rehellinen ja "toimhen paneva". Kerrotaan, että hän veisasi korkealla äänellä.

Niilosta, joka osasi "kiriotustaki", tehtiin sihteeri. Hän oli luonteeltaan hienostuneempi, ahkera ja säästäväinen. Hänen tehtävänään oli pitää mm "pesäkiriotukset", niinkuin hänen pitämänsä pesäkirja v. 1880 "tittelismies, nikkari, poropaimen Johan Juhanpoika Kuuriströmin" jälkeen osoittaa.

Arvoasteen mukaan seuraava oli Frederi (Hentto) , jonka arvo oli "Pleise". Hän oli sopeutuvainen huvipuolen edustaja , pelimanni, soittaja, joka oli hankkinut markkinoilta italialaisen veivipelin.
Jussia, veljeksistä nuorinta kutsuttiin "Roomanniksi", hänen tehtävänä oli toimia eräänlaisena yleismiehenä.

Kirjalliset lähteet:
Leena Satta (Aspegren): Songan kylän historiaa 1961
Hannu Tuisku: Maan selän laidalla 1986