Konttisen puiston "Samperin Sembrat"
Alkuperäinen teksti: Risto Jalkanen, MMT, FT, dosentti, Silva Lapponica Oy:n toimitusjohtaja
Konttisen puiston suurikokoiset havupuut ovat mäntyjä. Puita kutsutaan ’Samperin sembroiksi’, mutta ovatko ne sembroja eli sembramäntyjä ja ovatko ne peräisin Siperiasta?

Puun kasvua ja ikää voidaan selvittää kairaamalla. Kuvassa Risto Jalkanen tekee Samperin sembroille ikämääritystä keväällä 2022. Kuva: Marja Jalkanen, Silva Lapponica Oy.
Mäntylajeja on paljon
Maapallolta tunnetaan noin 110 puu- tai pensasmaista mäntylajia. Muutamia lajeja lukuun ottamatta ne ovat kotoisin pohjoiselta pallonpuoliskolta. Valtaosa lajeista on peräisin Pohjois-Amerikasta ja etenkin sen lounaisosista ja Väli-Amerikasta sekä Kaakkois-Aasiasta. Euroopasta tunnetaan 11 lajia ja Suomesta vain yksi: kotimainen mänty (Pinus sylvestris), lyhyesti vain mänty.
Mäntylajeja voidaan erotella toisistaan mm. sillä perusteella, kuinka monta neulasta puulla on kääpiö- eli lyhytversossa. Neulaset kiinnittyvät kasvaimeen ja siten oksaan kääpiöverson kautta. Kotimainen mänty kuuluu ns. kaksineulasmäntyihin, joiden kääpiöversossa on tavallisesti kaksi neulasta, mistä juontuu termi neulaspari.
Valtakadun varrella sijaitsevan Konttisen puiston männyillä kääpiöversossa on tavallisimmin viisi neulasta. Puut ovat siten ns. viisineulasmäntyjä. Sellaisia ei Suomessa kasva luontaisesti, joten alkuperältään puut ovat ulkomaisia, ihmisen tänne siirtämiä.
Keisarillisen senaatin päätöksellä sembroja Suomeen
Lähes kaikki sembrat Rovaniemellä ovat siperiansembroja. Tähän on ollut kaksi keskeistä syytä. Vaikka myös alppisembra kasvaa Lapissa puumaiseksi varsin vähäisin ongelmin, peuken tapaan sekin on kovin eteläinen laji Lapin ilmastoon. Sen sijaan mantereisen Siperian ja Luoteis-Venäjän sembrat esiintyvät luontaisesti mm. samoilla leveysasteilla, siis valoisan kesäyön alueella, Rovaniemen kanssa. Pohjoisimmat siperiansembrat kasvavat lähes yhtä pohjoisessa Siperiassa kuin kotimainen mänty Lapissa. Kasvuolosuhteet ovat siten varsin samankaltaisia Suomeen verrattuna.
Vaikka siperiansembroja oli viljelty Suomessa puutarhoihin ja puistoihin jo 1700-luvun lopulla, niiden yleistymiseen Suomessa vaikuttivat erityisesti valtiovallan toimenpiteet 1800-luvun lopulla. Tuolloin nimittäin sembroja määrättiin viljeltäväksi Suomessa tuottamaan lisäravintoa kansalle mahdollisten uusien katovuosien varalle. Määräyksen taustalla olivat ankarat nälänhätävuodet 1860-luvulla. Erityisesti sembraistutuksia toteutettiin uuden ja kehittyvän rautatieverkoston asemien ympäristöihin. Muutenkin 1800-luvun lopulla alkanut puistoinnostus kaupungeissa ja hautausmailla lisäsi sembrojen määrää.
Metsähallituskin ryhtyi torjumaan mahdollista tulevaa nälänhätää kokeilemalla sembran kylvöä Kainuussa vuosina 1870–1891.
Sembran siemenet ovat erittäin rasva- ja valkuaisainepitoisia ja suurikokoisia muihin havupuiden siemeniin verrattuna. Siemenissä on paljon mm. B-vitamiineja, joilla on ollut suuri merkitys Siperian nomadikansoille. Etu sekin, että sembra tuottaa suuren käpysadon jo varsin nuorella iällä.
Mikä sembralaji?
Sembralajien erottaminen toisistaan on hieman vaikeampaa kuin niiden ja peukemännyn erottaminen. Ilman erityisiä maapohja- tai muita ongelmia rovaniemeläisen siperiansembran latvus on tuuhea, laaja, tummanvihreä ja pitkäoksainen. Alppisembra on kapeampi, hennompi, harsumpi, lyhytoksaisempi ja kalpeampi. Molemmat lajit kasvavat mallikkaasti ja kauniisti väljissä taajamaympäristöissä. Lajieroina pidetään myös neulasten pihkatiehyeiden lukumäärää.
Lopputulemana edellistä lajikuvauksista ja havainnoista totean, että Konttisen puiston männyt ovat alkuperältään siperialaisia, siis siperiansembroja.
Suuret, mahdollisesti Rovaniemen vanhimmat siperiansembrat kasvavat Hirvaalla toimineen Rovaniemen metsäopiston pihapiirissä. Ne on istutettu vuonna 1907. Suurikokoisia sembroja on myös mm. Metsäntutkimuslaitoksen vanhan virkatalon (Eteläranta 55) lähellä, mutta ne on viljelty vasta Lapin sodan jälkeen.
Kivalon tutkimusmetsän puulajipolulla voi nähdä metsikkötasolla sekä siperian- että alppisembraa. Edellinen on istutettu v. 1981, jälkimmäinen jo v. 1930. Puulajipolun sveitsiläisalkuperäinen alppisembrametsikkö lienee Lapin vanhin.
Mistä Iso-Samperi sai idean sembrojen istutukseen?
Jo opintojensa aikana Samperi tutustui oppilaitosten ympäristön kookkaisiin siperiansembroihin. Lisäksi hän näki sembroja lukuisilla metsästys- ja kartanomatkoillaan eteläisessä Suomessa, missä siperiansembroja oli viljelty jo 1700-luvun loppupuolella.
Hän on ollut myös hyvin tietoinen valtion kehotuksesta viljellä sembraa ravintotaloudellisista syistä. Ehkä tämäkin vaikutti hänen päätökseen hankkia sembroja Konttiseen. Terveen sembran kaunis latvus kieltämättä houkuttelee viljelemään lajia jo sen komeuden takia.
Samperin sembrat pääilmansuunnissa?
Konttisen sembroja on yhteensä viisi, joista yksi on keskellä ja neljä sen ympärillä. Puiden etäisyydet keskipuusta vaihtelevat. Etelä-pohjoissuuntaiset puut ovat rivissä ja lähes pääilmansuunnassa. Sen sijaan itä–länsi -suuntaiset puut, kylläkin rivissä, poikkeavat selvästi pääilmansuunnista. Kun lisäksi itä–länsi -suuntaisten puiden keskinäiset etäisyydet ovat suurempia kuin etelä–pohjoissuuntaisilla puilla, puiden muodostama kuvio voisi pikemminkin kuvata esimerkiksi länteen osoittavaa nuolta kuin kompassia. Luotetaan kuitenkin perimätietoon, että puut on sijoitettu pääilmansuuntiin.
Jos Samperi olisi ideoinut ja ollut mukana perustamassa ’kompassia’, mitä on mahtanut olla tämän idean takana? Metsäpäällikkökautensa loppuaikoina Samperilla oli huomattavia henkilökohtaisia murheita perhepiirissä, joiden voisi ajatella muokanneen vahvasti tätä suurta metsäherraa ajattelemaan elämälleen uusia suuntia. Ja mikä sen paremmin suuntia symboloisi kuin kompassi. Jos näin olisi, puut olisi istutettu aivan hänen Konttisen kautensa lopussa.
Mistä taimet ovat peräisin ja milloin ne on istutettu?
Siperialaista alkuperää olevat sembrat on istutettu Konttisen kartanon maille – nykyisen Angry Birds -puiston koillissivustalle – todennäköisimmin Samperin asuessa kartanossa eli ajanjaksolla 1900–1914.
Koska sembrojen tarkasta istutusajankohdasta ja siten puiden iästä ei ole tarkkaa tietoa, tehtiin niille ikämääritys kairaustutkimuksen avulla. Kairanlastuista voidaan määrittää vuosilustojen määrä. Näytteet otettiin noin puolen metrin korkeudelta maasta.
Itäisimmässä sembrassa lustoja oli 103 kpl ja keskipuussa 104. Puiden ikä kairauskorkeudella oli siis 103–104 vuotta. Toisin sanoen puut olivat saavuttaneet kairauskorkeuden vuonna 1918 tai 1919. Kun vanhimmat lustot olivat ylivoimaisesti leveimpiä, jopa 5–6 mm, myös puiden tai tuohon aikaan taimien pituuskasvujen on täytynyt olla hyviä. Tämä taas tarkoittaisi sitä, että puilla ei ole mennyt kovin montaa vuotta kairauskorkeuden, siis puolen metrin korkeuden saavuttamiseen. Tämä tukee puiden istuttamisvaihtoehtoa.
Luontaisesti syntyneiden sembran taimien kehitys on hidasta; kymmenen vuoden iässäkin ne ovat vielä varsin pieniä, tuskin puolta metriä. Taimitarhataimilta aikaa kuluu vain muutamia vuosia, ehkä 3–4 vuotta. Jos viljely toteutettiin istuttamalla, istutus olisi voinut ajoittua vuosiin 1914–1916. Jos ’kompassi’ olisi perustettu kylväen – mikä olisi pitänyt toteuttaa isommalla kuin viidellä siemenellä – puiden ikään pitäisi lisätä noin 10 vuotta.
Samperin oli helppo hankkia niin taimet kuin siemenetkin Metsäoppilaitoksen taimitarhalta Hirvaalta, missä oppilaitosrakennusten ympärille istutettiin sembroja jo vuonna 1907.
Ikämääritysten perusteella sembroja ei ole voitu viljellä Terje Olsénin kaudella 1870-luvulla. Siihen puut ovat aivan liian nuoria.

Pätkä Samperin sembran kairanlastua vuosilustoineen. Kuva: Risto Jalkanen, Silva Lapponica Oy