Etusivu>Palvelut>Uutisointi>Uutisarkisto>”Haastele halusi miulle” - Katja Bloigun laulukonsertti pe 28.2. klo 17 musiikkikirjastossa
  • Palvelut
  • Hakemisto
  • A
  • B
  • E
  • F
  • H
  • I
  • J
  • K
  • L
  • M
  • N
  • O
  • P
  • R
  • S
  • T
  • U
  • V
  • W
  • V
  • Y
  • Ä
Uutisointi
Uutisarkisto

”Haastele halusi miulle” - Katja Bloigun laulukonsertti pe 28.2. klo 17 musiikkikirjastossa

27.2.2020 9:00

Runonlaulaja ja perinteentutkija Katja Bloigu, FM tutustuttaa kalevalaisen runonlaulun perinteeseen laulukonsertissa kirjaston musiikkiosastolla. ​

Kalevalainen runous on ollut laulettua perinnettä. Se sisältää eeppisen eli kertovan runouden lisäksi käyttörunouden, kuten loitsut ja itkuvirret. Myyttinen sankarirunous on ollut miesten laulamaa perinnettä ja näistä runoista Elias Lönnrot keräsi ja kokosi Kalevalan. Naisten laulamaa perinnettä on ollut lyyrinen runous. Näistä runoista on koottu Kanteletar.

Sekä Kanteletar että Kalevala ovat vain pieni valikoitu otos runoutta, olemassa oleva runoaineisto on valtava ja muusikot ja taiteilijat ovat ammentaneet ja ammentavat kalevalaisesta kulttuurista loputtomasti uutta musiikkia ja taidetta.  Kalevalaiseen runomittaan sopivia sävelmiä tunnetaan kymmeniä ja jokainen säveltäjä voi niitä keksiä lisää. Suomalaisen melankolisen iskelmäkulttuurin juuret ovat kalevalaisessa runonlaulussa. Sieltä nousee myös vahva, tunteellisen laulamisen perinteemme.

Konsertissa keskitytään lyyriseen runouteen, joka on ollut merkittävä omien tunteiden ilmaisukanava naisille. Runoissa kuuluvat vahvasti kaikki naisen elämänvaiheet, nuoruuden ja rakkauden riemu, sekä naidun naisen raskas osa ja työntäyteinen elämä, vastuu lapsista ja yhteisöstä. Agraariyhteiskunnassa ihmiset tiesivät olevansa osa luontoa ja monissa runoissa tunteiden metaforina ovat luonto ja linnut. Mikä kuvaisikaan osuvammin melankolista tunnetilaa kuin; ”Alahalla on allin mieli.” Laulaminen on ollut merkittävä terapiamuoto naiden elämässä.

Bloigu on runonlaulajien sukua. Hänen karjalainen isoäitinsä, eli ”mammansa” oli ns. maksettu itkijä häissä ja hautajaisissa. Itkijä oli ammatti, kollektiivinen surija. Laululla on autettu yhteisön jäseniä siirtymissä, häissä, kuoleman hetkellä ja sotaan lähtiessä. Kalevalaisella runonlaululla on edelleen terapeuttinen aspekti kuulijalleen. Laulumuoto on vahva ja hyvin alkukantainen ja se koskettaa kuulijaa usein tasolla, mitä ei pysty selittämään.