Minun Aaltoni -juttusarjassa eri henkilöt avaavat suhdettaan Alvar Aallon perinteeseen Rovaniemellä. Rovaniemen Korkalorinteellä sijaitsevassa Tapiolassa kukoistaa yhteisöllisyys.
Rovaniemelle nousi vuosina 1958–1961 Espoon Tapiolan innoittamana pieni puutarhakaupunki. Tälle Alvar Aallon suunnittelemalle alueelle rakennettiin kaksi kerrostaloa - Rakovalkea ja Poroelo sekä kolme rivitaloa - Korkalo, Lapinjänkä ja Karpalo. Lisäksi alue sai oman myymäläkeskuksen sekä lämpökeskuksen, joka sekin on tänä päivänä yhden perheen koti.
Tapiola on satojen rovaniemeläisten yhteisö, jossa ollaan tekemisissä naapureiden kanssa kuin ennen vanhaan. Puisto on asukkaiden yhteinen olohuone, jossa viihtyvät niin lapset kuin aikuiset.
Alvar Aalto on sijoittanut kerrostalot siten, että ne suojaavat piha-aluetta pohjoisen kylmyydeltä ja maksimoivat auringon lämmön. Moni nykyasukkaista on valinnut kotipaikkansa arvostaen Aallon ajattelumaailmaa ja käsialaa. Tämä selvisi, kun vierailimme kuudessa Tapiolan kodissa.
Alvar Aallon käsialaa oleva jännittävä yksityiskohta asunnossa on tuuletushuone, jota Santeri Happonen kutsuu "lasikomeroksi".
Santeri Happonen, 36
Arktisen keskuksen näyttelyteknikko
Asuu Tapiolan kerrostalossa
Santeri Happonen on viihtynyt Tapiolan Rakovalkea-kerrostalon kaksiossaan vuodesta 2016. Ensiasuntonsa parhaana puolena hän näkee valoisuuden, josta voi kiittää Alvar Aallon kynää.
- Ikkunoissa on enemmän pinta-alaa ja kokovaihtelua kuin tyypillisemmässä aikakauden talossa. Asuntojen suurimmat ikkunat avautuvat etelään, eikä niiden edessä ole muita rakennuksia, joten valo tulvii sisään asuntoon, Santeri kehuu.
Hän pitää erityisesti siitä, että Tapiola on rakennettu väljästi. Talojen ympärillä on paljon tilaa – ahtaaseen nykyrakentamiseen verrattuna ruhtinaallisesti.
- Parasta on alueen puistomaisuus. Pihalla vietetään varsinkin kesäkuukausina paljon aikaa. Lapset pitävät hauskaa takapihan leikkipuistossa, joku grillaa, ja toiset ovat piknikillä nurmikolla. Kaikki tämä tapahtuu luontevasti, kun asukkaiden yhteinen ulkotila on suunniteltu viihtyisäksi.
Santeri uskoo, että alueella asui ennen selvästi enemmän lapsiperheitä ja arki on varmasti ollut eloisaa. Tänä päivänä moni haluaa asua väljemmin ja perheet suosivat omakotitaloalueita.
- Esteettömyys ei ole ollut ajankohtainen asia talojen rakennusaikaan, ja asuminen näissä kerrostaloissa voisi olla monelle ja monestakin syystä vaikeaa. Esimerkiksi tässä nelikerroksisessa talossa ei ole lainkaan hissiä, eli portaat on kiivettävä myös kantamusten kanssa, ja ovia ja kynnyksiä on paljon.
Persoonallinen yksityiskohta asunnossa on tuuletushuone, jota Santeri kutsuu "lasikomeroksi".
- Se on ikkunallisin seinin asunnon eteläpuolen huoneesta erotettu pieni, noin puolentoista neliömetrin kokoinen ovellinen komero. Komerossa on kaksi ulkoikkunaa, joista toisen voi avata helposti tuulettamista varten. Tila on kätevä vaatteiden ja muiden tekstiilien tuulettamiseen siten, ettei vetoisuus pääse pahasti häiritsemään muualla asunnossa. Tomaattejakin kasvattelin komerossa eräänä kesänä. Mielestäni se on fiksu ja omaperäinen lisä asuntoon, Santeri kehuu.
Hän kokee, että jonkinlainen ymmärrys koko Aallon elämäntyötä kohtaan on kasvanut, kun itse elää sen ympäröimänä.
- Olen oppinut arvostamaan Aallon toteutuksia, jotka ovat kiinnostavia ja monilta osin toimivia tänä päivänäkin. Olen huomannut kiinnittäväni huomiota enemmän Aaltoon muuallakin, kun häneen on oman kodin kautta muodostunut jollakin tavalla henkilökohtainen suhde.
Snatersen perheessä riittää iloa ja virtaa. Kodin takapihalla avautuvassa puistossa isän ja äidin lumileikkeihin innostivat perheen tyttäret Leeni (12) ja Emma (9).
Snatersen perhe
Anna (40), Finn (42) ja kolme kouluikäistä lasta (9, 12 ja 14)
Asuvat Tapiolan kerrostalossa
Tapiolassa asuu useampia monikansallisia perheitä, joista yksi on suomalais-hollantilainen Snatersen perhe. Sopu antaa kolmilapsisen perheen kodissa sijaa, sillä kaksiossa asuintilaa kaikille viidelle on 50 neliötä.
- Olemme mieheni kanssa asuneet tässä jo lähes 19 vuotta. Viihdymme todella hyvin ja olemme onnellisia, että saimme joulukuussa 2023 vihdoin ostettua asunnon omaksi, kertoo Anna Snaterse.
Kuopiosta kotoisin oleva Anna ja hänen hollantilainen, nykyisin IT-alalla sekä revontulioppaana ja valokuvaajana työskentelevä Finn-miehensä tapasivat nuorten kansainvälisellä partioleirillä 2000-luvun alussa. Syksyllä 2005 pari muutti jo nykyiseen Tapiolan kotiinsa.
- Vuokrasimme asunnon näkemättä sitä ennen muuttoa. Asunnossa ihastuimme etenkin sen valoisuuteen ja tilan tuntuun - edes silloiset myrkynvihreät seinät ja vessankaakelit eivät haitanneet. Tiesimme, että täältä me emme halua pois!
Lasten ollessa pieniä hissittömän talon kolmas kerros nosti vanhempien kuntoa, kun lapsia, turvaistuimia ja kauppakasseja kuljetettiin ylös ja alas. Vaunuille oli onneksi oma varasto, josta pääsi suoraan takapihalle ja puistoon.
- Meidän perheemme on ahkerasti käyttänyt Tapiolan puistoa. Puistossa on pidetty ex tempore -lättykestejä, grillijuhlia ja vietetty yhdessä lasten syntymäpäiviä. Hyvällä säällä naapuruston väkeä alkaa kerääntyä puistoon ja kaikki tuovat tarjolle sitä mitä sattuu kaapeista löytymään, Anna kertoo.
Erityisesti Finn on erittäin sosiaalinen ja nauttii siitä, että on paljon väkeä ja elämää ympärillä.
- Takapihan puistossa olemme tutustuneet useisiin naapureihin ja etenkin lapset ovat tehneet tuttavuutta keskenään. Monikansallisuudesta on tullut luonteva osa naapuruston puistoarkea.
Rakkautta ensisilmäyksellä! Isot ikkunat ja valoisuus sekä asuinalueen yhteisöllisyys ovat tehneeet Tapiolasta Marjolle kodin, josta olisi vaikea muuttaa pois.
Marjo Pernu, 37
Kuvataidekasvatuksen yliopisto-opettaja ja kuvataiteilija
Asuu Tapiolan kerrostalossa
Kemiläislähtöinen Marjo Pernu vieraili monia vuosia sitten Rovaniemellä ystävänsä luona, joka asui kerrostalossa Tapiolassa. Marjo ihastui heti ensisilmäykseltä valoisaan asuntoon ja sen isoihin ikkunoihin. Tämä vierailu teki niin ison vaikutuksen, että sai hänetkin muuttamaan myöhemmin Tapiolaan. Nykyisessä kerrostalokaksiossaan Marjo on viihtynyt vuodesta 2016 lähtien.
- Olen kuvataidealan ihmisenä ollut aina 1950–60-luvun arkkitehtuurin perään, jota Rovaniemellä ei harmillisesti ole kovin paljoa. Ilmeisesti Aallon käsiala miellyttää oman alani ihmisiä, sillä on ollut mielenkiintoista huomata, että monia taidealan ammattilaisia ja taiteilijoita on asettunut asumaan tänne Tapiolaan, Marjo kertoo.
Hänet tunnetaan asuinalueellaan puuhaihmisenä, joka on ollut mukana ideoimassa yhteisöllisiä tapahtumia. Suurin ja suosituin tapahtuma on jo viisi kertaa järjestetty Tapiolan tulet -tapahtuma. Se on alueen asukkaille tarkoitettu syksyn juhla Tapiolan puistoalueella.
- Teemme tapahtumaa talkooporukalla ja tapahtuman ajankohdasta tieto kulkee suusta suuhun. Myös alueen lapset ovat jakaneet kutsuja asukkaiden postilaatikoihin ja kerrostalojen rappukäytäviin. Ajatus matalan kynnyksen tapahtumasta lähti syksyn tullen pimenevistä illoista. Visiomme silloisen naapurini Noora Tikkalan kanssa, miten hienoa olisi valaista kaunista puistoamme lyhdyillä ja tulilla, Marjo kertoo,
Vieraina tapahtumassa on lähinnä Tapiolan omaa väkeä, mutta monilla on ollut ystäviäkin mukana. Myös esiintyjinä on ollut alueen asukkaita musiikki-, tanssi- ja runoesityksineen. Kukin tuo nyyttäripöytään mukanaan herkkuja ja lyhtyjä puiston valaisemiseen.
- Kyllähän tällainen yhteinen, kiva tapahtuma luo mukavaa tunnelmaa koko alueelle. Voi tutustua naapureihin ja lapset löytävät uusia leikkikavereita.
Marjo tunnustaa, että kauniista ja viihtyisästä Tapiolasta olisi vaikea muuttaa pois.
Honey-koiran emäntä Inkeri Saloheimo on Tapiolan naapuruston lapsille varamummo, jonka kanssa käydään koiralenkeillä ja puuhataan kaikenlaista kivaa.
Inkeri Saloheimo, 66
Jäänyt eläkkeelle opettajan työstä kolme vuotta sitten
Asuu 11-vuotiaan Honey-koiransa kanssa Tapiolan kerrostalossa
Tapiolan naapuruston varamummon ja eloisan Honey-koiran emännän Inkeri Saloheimon kerrostalokoti on aina avoinna tutuille lapsille. Kylään pelmahtavat koulun jälkeen Leeni (12) ja Emma (9), jotka ovat jo pienestä pitäen helpottaneet Inkerin innokkaan karvakaverin kovimpia energiapuuskia leikittämällä ja aktivoimalla Australian paimenkoiraa.
- Kyllä naapurin lapset ovat aina tervetulleita kotiini. Olemme muun muassa retkeilleet, syöneet yhdessä, katsoneet lastenohjelmia ja maalanneet vesiväreillä. Välillä täällä on touhunnut myös pieniä siivoojia ja pyykkäreitä, nauraa Inkeri.
Opettajataustansa ansiosta Inkeri on voinut auttaa lapsia myös läksyjen teossa. Myös toisin päin naapuriapua on ollut tarjolla.
- Tapiolassa on parasta juuri tämä yhteisöllisyys. Olen hakenut naapuruston lapsia päiväkodista ja koulusta. Jos taas joku on kipeänä, naapuri on voinut hakea apteekista lääkettä ja käydä kaupassa. On hienoa, että vanhanajan auttamiskulttuuri elää vielä nykypäivänä, hän kehuu.
Lähes 22 vuotta Tapiolan kodissaan asuneena hän arvostaa edelleen Alvar Aallon ajatonta tyyliä ja linjakkuutta. Aallosta kertovat kirjat ja dokumenttielokuvat ovat niin ikään tuttuja.
- Kolme huonetta käsittävän asuntoni pohjaratkaisu on fiksu ja koko rakennus kaunis sisältä ja ulkoa. Luonto tulee lähelle kotini isoista ikkunoista. Näen olohuoneen ikkunasta myös lintujen ruokintapaikalle, jossa tänäänkin on vieraillut ainakin käpytikka ja taisin nähdä urpiaisenkin.
Suoraan takaovelta alkaa iso puistoalue, joka on Inkerin mielestä ihana ja antaa mahdollisuuksia yhdessäoloon ja kohtaamisiin. Puistossa grillataan yhdessä, paistetaan lettuja ja pötkötellään riippukeinuissa.
- Syksyisestä Tapiolan tulet -tapahtumasta en haluaisi koskaan jäädä pois! Piknik-pöydät, puutarhatuolit ja kynttilälyhdyt täyttävät takapihan puistoalueen. En ihmettele, että Tapiolasta pois muuttaneetkin tulevat paikalle vuosi toisensa jälkeen.
Eliina Hurtigin valoisa koti tekee oikeutta taiteelle.
Eliina Hurtig, 45
Taiteilija, taidekasvattaja
Asunut neljä vuotta perheensä ja kääpiövillakoira Mikun kanssa Tapiolan rivitalossa
Kuvataiteilija Eliina Hurtig oli lastensa kanssa suunnittelemassa jo Etelä-Suomeen muuttoa, kun suunnitelmiin tulikin muutos. Vanha ystävä kertoi, että hänen seinänaapurissaan oli vapautumassa asunto. Nyt ystävykset asuvat jo toisen kerran naapureina, tällä kertaa samassa rivitalossa Tapiolassa.
Alvar Aallon suunnittelema asuinalue oli entuudestaan Eliinalle tuttu, koska useita hänen ystäviään asuu siellä.
- Ihastuin heti kolmikerroksisen asuntomme pohjaratkaisuun, jossa keittiö ja olohuone ovat yhtä kokonaisuutta ja makuuhuoneet ovat toisessa kerroksessa. Etelään muutossa yhtenä toiveenani oli ollut, että saisin keväällä nähdä valkovuokkoja. Ensimmäisen Tapiolassa vietetyn talven jälkeen ilokseni huomasin, että takapihallamme kasvoi valkovuokkoja.
Taiteilijana valo on ollut aina Eliinalle tärkeä. Tässä kolmeen kerrokseen levittyvässä kodissa valo liikkuu upeasti vuorokauden mukaan. Myös kodin mittasuhteet ja rytmi ovat mieleiset.
- Rytmiä tuovat muun muassa Aallolle tunnusomaiset puusäleiköt, tasoerot keittiön ja olohuoneen välillä, sekä se, miten valo kulkee asunnossa. Aallon arkkitehtuuri on myös ajatonta - se ei vanhene, siihen ei kyllästy ja se on kestävää, luonnehtii Eliina.
Vuonna 1961 valmistuneessa rivitalossa riittää toimivia ratkaisuja. Kellarikerrokseen perhe on sisustanut oleskelutilan, jossa on hyvä kuunnella musiikkia ja katsoa elokuvia. Kellarikerroksessa on myös kylmiö, varastoja sekä puulämmitteinen sauna. Keskikerroksessa on keittiö-olohuone, josta on yhteys puistoon avautuvalle takapihalle. Yläkerrassa ovat makuuhuoneet.
- Pidän kaikesta tässä kodissa. Minun eteläni on nyt täällä pohjoisessa - valkovuokkoineen!
Kuin yhtä perhettä! Anniina Poikelan perheellä on naapurin kanssa niin läheiset välit, että he ovat tehneet yhteisen kulkuväylän toistensa takapihoille.
Anniina Poikela, 42
Muusikko, järjestelmäasiantuntija
Asuu perheineen rivitalossa
Rovaniemen paikallishistoria sekä asuinalueen hyvä henki ovat saaneet Anniina Poikelan kolmilapsisen perheen asettumaan Tapiolaan jo yli 10 vuotta sitten. Nuorin lapsista on syntynyt nykyiseen rivitalokotiin, vanhin puolestaan oli muuton aikana 5-vuotias ja on nyt 15-vuotias.
- Tapiolasta ovat löytyneet parhaat ystävät, ja esimerkiksi seinänaapurimme kanssa olemme tehneet yhteisen kulkuväylän toistemme takapihoille. Sitä kautta lapset pääsevät helposti toistensa luokse ja me aikuiset istumme kesäiltoja yhdessä grillaillen. Naapuri saattaa kyllä tulla kokkailemaan meidän grillillä vaikka emme olisi kotona. Olemme kuin yhtä perhettä täällä, Anniina nauraa.
Poikeloiden Lasse-koirasta puolestaan on tullut koko Tapiolan yhteinen koira – innokkaita lenkittäjiä riittää.
Rivitalokotiaan Poikelat ovat remontoineet nykypäivän vaatimuksia vastaamaan, mutta Aaltoa on kiittäminen ihastusta herättävistä ikkunasyvennyksistä, leveistä ikkunalaudoista ja etelään avautuvista, isoista ikkunoista. Asuinalue houkutteli heitä lähinnä sodassa tuhoutuneen Rovaniemen mittakaavassa vanhoilla taloillaan, jotka ovat persoonallisempia kuin kaupungin uudempi rakennuskanta.
- On kiehtovaa, että talossa on eletty jo ennen meitä ja toivottavasti myös meidän jälkeemme. Myös puut ovat ehtineet kasvaa pitkiksi ja tuuheiksi. Esimerkiksi takapihamme upea, iso kuusi kertoo tarinaa. Voi vain kuvitella mitä kaikkea se on ehtinyt näkemään.
Iso puistoalue on kirsikka kakun päällä. Arkityönsä ohella folkmetalliyhtye Riettaassa viulua soittava Anniina on kantanut yhteisössä kortensa kekoon ja on esiintynyt puiston Tapiolan tulet -tapahtumassa useita kertoja niin soolona, musiikkia harrastavan perheensä kanssa kuin eri bändikokoonpanojen kanssa.
- Näin ne Aallon ajatukset yhteisöllisyydestä jatkavat elämäänsä!
Koko Tapiolan puutarhakaupunki eli Korkalorinne
Korkalo, rivitalo (1958)
Rakovalkea, kerrostalo (1959)
Myymäläkeskus (1959)
Lämpökeskus, nykyisin yhden perheen erillistalona (1959)
Poroelo, kerrostalo (1960)
Lapinjänkä, rivitalo (1961)
Karpalo, rivitalo (1961)
Lue myös
Minun Aaltoni: Dokumenttielokuvaohjaaja Virpi Suutari teki Aalto-elokuvallaan matkan lapsuusmaisemiinsa Rovaniemelle
Minun Aaltoni: Tapiola
My Aalto: Tapiola (English)